Perheyrittäjät rakastavat ja vihaavat perheenjäseniään ja yrityksiään
Tämä on blogikirjoitussarjamme ensimmäinen kirjoitus. Tarjoamme tutkimusta ja käytännön kokemusta yhdistävän kirjoitelman kahden kuukauden välein ja toivomme lukijoilta niin palautetta kuin aihetoiveita. Kasvuyrittäjyyden professorin ja perheyrityskuiskaajan yhteistyöstä kumpuaa ainakin teemoja, joihin liittyy perheyritysten psyykkistunteellinen (hyvin)vointi ja mielenrauhan tavoittelu. Isänmurha, lapsen predestinoitu elämä, riidat, yrityksen myyminen, suvun pelisäännöt ja esimerkiksi kasvun esteet ovat varmasti tulevien blogiemme aiheistossa.
Seuraavassa liitymme erityisesti keväästä asti lehtien palstoilla vallalla olleeseen perintöverokeskusteluun uudesta näkökulmasta. Pohdimme erityisesti tunteiden ja arvojen merkitystä osana sukupolvenvaihdosta ja laajemmin perheyrityksen kasvua ja kehittymistä. Tervetuloa mukaan viihtymään ja keskustelemaan.
Helsingin Sanomien sivuilla käyty kiivas keskustelu perheyritysten sukupolvenvaihdokseen ja perintöveroon on ottanut kantaa verotukseen sekä ongelmallisena että tarpeellisena.
Omasta puolestamme katsomme, että perintövero on useille perheyrityksille monin tavoin ongelmallinen. Haluamme kuitenkin korostaa, että verotuksen huomioiminen on varsin tekninen näkökulma sukupolvenvaihdoksen problematiikkaan.
On todettu, että 10 prosenttia sukupolvenvaihdoksesta on tekniikkaa ja 90 prosenttia tunnetta. Haluammekin korostaa tunnepuolen keskeisyyttä niin sukupolvenvaihdoksissa kuin perheyritysten kasvussa ja kehittymisessä ylipäätään. Sukupolvenvaihdoksessa tulee erityisen voimallisesti esille perheyritysten keskeinen erityispiirre: perheen, omistajuuden ja liiketoiminnan välinen vuorovaikutus. Arvot, tunteet, perheenjäsenten väliset suhteet ja ylisukupolvinen yritystoiminta kietoutuvat tiukasti toisiinsa ja voivat luoda sekä poikkeuksellisen vaikean että poikkeuksellisen voimaannuttavan tunneympäristön niin sukupolvenvaihdokselle kuin liiketoiminnalle ylipäätään.
On todettu, että 10 prosenttia sukupolvenvaihdoksesta on tekniikkaa ja 90 prosenttia tunnetta.
Vanhemmat haluavat lapsilleen vain parasta. Perheyrityksen moniulotteisessa päätöksentekoympäristössä hyvien valintojen tekeminen voi kuitenkin olla erittäin vaikeaa ja yksinäistä. Kun edellinen sukupolvi lähestyy luopumisvaihetta, voi näköalasta tulla entistä sumeampi.
“Se on kuin Jumalan sana, kun hän sanoo jotakin tehtaalla. Ja sitten ollaan siinä tilanteessa, että hetkinen, kuka onkaan täällä johdossa ja mitä oikein ollaan tekemässä.”
Yllä olevassa lainauksessa jatkajapolven edustaja kuvaa sitä epätoivoa, joka liittyy siihen, ettei yrityksen perustaja, hänen isänsä ole teknisestä sukupolvenvaihdoksesta huolimatta oikeasti eläkkeellä tai anna seuraavan polven johtaa yritystä parhaaksi näkemällään tavalla. Tämän lisäksi jatkaja voi kokea, että isä ei ole kohdellut perinnönsaajia tasavertaisesti.
“Isä on ottanut pikkutyttönsä töihin, vaikkei tällä ole mitään annettavaa yritykselle. Itse sitten painan täällä menemään, yritän kaikkeni ja saan vain haukkuja.”
Pahimmillaan yrityksen koko päätöksenteko halvaantuu perheenjäsenten vaikeisiin suhteisiin, epätasa-arvoon, kateuteen, salailuun, vääristyneisiin rooleihin, kulissien ylläpitoon, purkamattomiin traumoihin ja käsittelemättömiin riitoihin. Tunteita täytyy usein näissä tilanteissa piilottaa ja perheenjäsenet kokevat yhteiset kokoukset ja neuvottelut ”Tervetuloa perhehelvettiin”-tilanteina. Edes työpaikalla ei pääse perheenjäseniä pakoon:
“En kestä niitä samoja ilmeitä hallituksen kokouksessakin vielä. Tee siinä sitten järkeviä päätöksiä.”
Yhdysvaltojen tuhoisasta opioidikriisistä kertova Painkiller (2023) on katsottavissa suoratoistopalvelu Netflixissä. Matthew Broderick esittää ahnetta ja välinpitämätöntä CEO Richard Sackleria. Sarjassa kuvataan, kuinka omistajaperheen yksituumaisuus on koetuksella ja lopulta Richard Sacklerin tuhoisa ahneuden arvomaailma ottaa vallan myös yhtiön liiketoiminnassa, aiheuttaa valtavan määrän kuolemia ja johtaa lopulta yhtiön tuhoon. Tositarina kuvaa hyvin perheen arvojen ja liiketoiminnan arvojen suoraa yhteyttä.
Perheyritysten psyykkistunteellinen vointi on kuitenkin aihepiiri, joka ansaitsisi lisää tutkimusta, valmennusta ja keskustelua.
Asiat voivat mennä myös hyvin. Parhaimmillaan sukupolvenvaihdos on uusi, voimaannuttava mahdollisuus vaalia ja uudistaa sukupolvien ketjua ja perintöä sekä katsoa yhdessä toiveikkaasti tulevaisuuteen:
”Perhe tuo liiketoimintaan tosi hyviä arvoja. Ja myös ylpeyden menneestä ja toiveikkuuden tulevasta.”
Teknisiin kysymyksiin, kuten verotukseen ja yritysrakenteen muokkaamiseen on Suomessa hyvin apua tarjolla. Perheyritysten psyykkistunteellinen vointi on kuitenkin aihepiiri, joka ansaitsisi lisää tutkimusta, valmennusta ja keskustelua. Sukupolvenvaihdoksessa luovutaan, otetaan vastaan ja pitäisi uskaltaa uudistaa yritystä ajan virtaan sopivaksi. Nämä ovat ihmiselämässä isoja tapahtumia myös ilman, että perhe myös omistaa ja johtaa.
On Suomen kannalta tärkeää edesauttaa elinkelpoisten perheyritysten kasvua, muutosta ja sukupolvenvaihdoksia. Joskus perheyrityksen tunteellisen tasapainon aikaansaamiseen voi riittää vertaistuki, mutta usein ulkopuolisen kuunteleminen, apu ja ratkaisuehdotukset voivat olla paras tie kohti harmoniaa. Kun menneet painolastit saadaan purettua ja käsiteltyä, luodaan tila seuraavien vuosikymmenten yrittäjyydelle ja perheyksilöiden hyvinvoinnille ilman liian suuria menneisyyden taakkoja tai tulevaisuuden pakkoja.
Perheyritysbloggaajat:
Tanja Leppäaho
kasvuyrittäjyyden professori, LUT-yliopisto, tanja.leppäaho@lut.fi
Janne Timonen
perheyrityskuiskaaja, janne.timonen@perheyrityskuiskaaja.fi
Tämän kirjoituksen lainaukset perustuvat Tanja Leppäahon tieteellisiin jo julkaistuihin ja meneillään oleviin perheyrityksiä koskeviin tutkimuksiin.
Ajatuksia? Kommentteja? Palautetta voit lähettää suoraan kirjoittajille yllä oleviin sähköpostiosoitteisiin.
