Uutishuone / Lausunnot

Lausunto yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän raportista

Julkaistu 28.3.2017

Valtiovarainministeriön vero-osastolle

Lausunto yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän raportista Valtiovarainministeriön vero-osasto on varannut Perheyritysten liitto ry – Familjeföretagens förbund rf:lle tilaisuuden esittää lausuntonsa otsikossa mainitusta raportista. Perheyritysten liitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja kunnioittavasti esittää lausuntonaan seuraavaa:

1. Aluksi

Hallitusohjelman mukaan ”hallituksen tavoitteena on tehdä Suomesta kilpailukykyisempi myös uudistamalla yrittämisen, omistamisen ja investoimisen verotusta. Verotusta kehitetään niin, että yrittäminen, omistaminen ja investoiminen ovat nykyistä kannattavampaa. Verotuksen rakenne tukee Suomen kilpailukykyä ja hallituksen asettamia kärkitavoitteita. Verotuksen painopistettä siirretään työn ja yrittämisen verotuksesta erityisesti haittaveroihin.” Yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän tehtävänä oli tarkastella yritysverotuksen nykyistä tasoa ja mallia kilpailukyvyn, talouskasvun ja tuottavuuden kannalta. Näitä kysymyksiä ovat esimerkiksi yritysten aineelliseen ja aineettomaan pääomaan tekemien investointien verokohtelu sekä osaamisen verokohtelu. Siltä osin kuin käsiteltävät asiat kytkeytyvät osinkoverotukseen tai muuhun henkilöverotukseen, myös näiden veromuotojen tarkastelu kuului työryhmän toimeksiantoon. Työryhmän tehtävänä oli antaa suosituksia mahdollisesti tarvittavista toimenpiteistä. Perheyritysten liitto pitää tärkeänä, että Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden sekä suomalaisten yritysten kasvumahdollisuuksien turvaamiseksi selvitetään verotuksen rakenteellisen uudistamisen mahdollisuuksia laajasti. Työryhmä käsitteli raportissaan osaa tästä kokonaisuudesta. Vielä laajemmalle ja kattavammalle yhteistyössä elinkeinoelämän ja muiden sidosryhmien kanssa tehtävään uudistustyölle olisi tarvetta. Uudistustyö olisi perusteltua käynnistää kuluvan vaalikauden aikana, koska maailmantalouden ja kansainvälisen verotuksen muutokset ovat parhaillaan niin voimakkaita ja koska Suomen talous on muutosten kourissa ja edessä. Tällainen uudistustyö parantaisi verotuksen ennustettavuutta toivottavasti yli vaalikausien. Perheyritysten liiton näkemyksen mukaan Suomella on oltava kilpailukykyinen yrittäjyyteen ja omistamiseen sekä työn tekemiseen ja teettämiseen kannustava verotus. Sen rakennetta on muutettava suuntaan, jossa verotus on selkeästi ennustettavissa ja riippuvainen verovelvollisen omista toimista ja valinnoista. Työn ja omistamisen on oltava motivoivaa sekä yrittäjän ja omistajan riskinottokykyä palkitsevaa.

2. Työryhmän keskeisistä ehdotuksista

Työryhmä on raportissaan tehnyt mm. jäljempänä mainittuja ehdotuksia. Alla on esitetty Perheyritysten liiton kanta ehdotuksiin.

2.1 Yritysverotus

Työryhmän ehdotus Työryhmä ehdotti kantanaan seuraavaa:  Yritysverotukseen ei ole tarvetta tehdä muutoksia. Suomen nykyinen yritysverojärjestelmä ja yhteisöverokanta ovat kilpailukykyisiä. Yhteisöverokannan kilpailukyvystä on huolehdittava myös jatkossa tarvittaessa sitä alentamalla.  Yritysverotuksen veropohjaa ei ole välitöntä tarvetta muuttaa. Laajan veropohjan ja matalan yhteisöverokannan mallista on perusteltua pitää kiinni.  ACE, CBIT, Viron yritysveromalli, tuloksentasausvaraus ja investointivaraus: Näitä malleja ei ole perusteltua ottaa käyttöön Suomessa. Perheyritysten liiton kanta Perheyritysten liitto on samaa mieltä, että suomalaisen yritysverotuksen kilpailukyky on verokantoja ja veropohjaa ajatellen varsin hyvä. Verotuksen kansainväliset muutospaineet ja etenkin yhteisöverokantaan kohdistuva verokilpailu ovat kuitenkin tärkeitä tekijöitä, joita Suomen pitää seurata ja joissa Suomen pitää olla aktiivinen toimija, kun Suomen kilpailukyky sitä edellyttää. Kun muutoksia yritysverotukseen jatkossa tehdään ja sikäli kuin muutokset staattisesti laskettuna alentavat veronsaajien verotuottoja, tällaista yhteisöveron tuoton alentumaa ei saa paikata omistajien verotusta kiristämällä. Päinvastoin on luotettava veronalennuksen dynaamisiin vaikutuksiin, jotka näkyvät mm. edellisen merkittävän yhteisöveronalennuksen jälkeen kasvaneessa yhteisöverokertymässä. Kun yhteisöverokantaa on viime vuosina alennettu, osinko- ja pääomatuloverotusta on joka kerta kiristetty. Kiristys on kohdistunut käytännössä yksinomaan kotimaisiin osakkeenomistajiin. Ulkomaisten omistajien verotus ei verosopimusten ja EU-oikeuden vaatimusten vuoksi ole kiristynyt oikeastaan lainkaan. Tämä vääjäämättä heikentää suomalaista omistajuutta eli omistajien kykyä ja halua sijoittaa suomalaisiin yrityksiin. Se heikentää talouskasvua. Tässä mielessä työryhmän osinkoverotusta koskeva ehdotus on epäonnistunut, kuten alempana tarkemmin selvitetään. Suomen yritysverotuksen kilpailukykyyn vaikuttaa verokannan ja veropohjan lisäksi kolmas tekijä, johon työryhmä ei kohdista ehdotuksia mutta joka ei toisaalta ollut työryhmän nimenomaisessa tehtävänannossakaan. Kyseessä on verotuksen ennakoitavuus ja oikeusvarmuus. Ne molemmat ovat keskeisiä yritysten toimintaedellytysten ja kilpailukykyisyyden vaikuttavia asioita, jotka ohjaavat mm. yritysten ja omistajien päätöksiä siitä, missä maassa yritystoimintaa harjoitetaan. Molemmat ovat myös hallitusohjelmaan sisältyviä tavoitteita. Verotus- ja muutoksenhakukäytäntö on viime vuosina kiristynyt sekä julkisuudessa näkyvissä mm. siirtohinnoitteluun ja kansainväliseen verotukseen liittyvissä tapauksissa että perheyritysten sukupolvenvaihdoksissa ja yritysjärjestelyissä. Ennakkoratkaisujärjestelmä toimii verotuksen 3 kaksiasianosaissuhteen vuoksi monesti huonosti juuri niissä kriittisissä tilanteissa, joissa yritys ja sen omistajat tarvitsevat nopeasti ennakollisen varmuuden suunnittelemansa esimerkiksi yrityskaupan tai -järjestelyn verokohteluun. Muutoksenhakujärjestelmään joudutaan Perheyritysten liiton kokemuksen mukaan turvautumaan merkittävästi aiempaa useammin edellä mainituissa tärkeissä tilanteissa. Verotuksen ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden heikentymisestä on tullut nykypäivänä yritystoiminnalle merkittävä ongelma, joka vaatii puuttumista.

2.2 T&K-toiminta

Työryhmän ehdotus Työryhmä ehdotti kantanaan seuraavaa:  T&K-toiminnan tukemista on perusteltua jatkaa suorien tukien kautta eikä verokannustimen avulla. Perheyritysten liiton kanta Innovaatiotoiminta on yritysmaailman kokemusperäisen tiedon sekä kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuksen perusteella kriittinen kasvun tekijä. Innovaatiotoiminnan tukeminen myös julkisin varoin verokannustein on Suomen tulevan kasvun ja talouskehityksen näkökulmasta tärkeää. Valtioiden kiinnostus immateriaalisia oikeuksia sekä niiden tuottamaa työllisyyttä ja verotuloja kohtaan kasvaa. Samalla kasvaa kilpailu aivovoimasta. Ehdottoman tärkeää on, että Suomi varmistaa, ettei se joudu verotuksellisesti heikompaan asemaan. Niinpä ns. patenttiboksin tai sitä vastaavan verolainsäädännön toimivuus Suomessa olisi hyvä selvittää ottaen huomioon tavoitteen parantaa Suomen kilpailukykyä korkean tuottavuuden T&K-toiminnan kotimaana. Jos julkinen tuki toteutetaan T&K-toimintaa paremmin edesauttavilla suorien tukien järjestelmällä kuin miten verokannusteet toimisivat, se on Perheyritysten liiton mielestä toimiva ratkaisu.

2.3 Osinkoverotus

Työryhmän ehdotus Työryhmä ehdotti kantanaan seuraavaa:  Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotusta on perusteltua muuttaa niin, että huojennetun osingon laskennassa käytettävä 8 prosentin tuotto-aste alennetaan 4 prosenttiin ja että 150 000 euron kynnysarvo poistetaan. 4 prosentin alueella olevasta osingosta 40 prosenttia on veronalaista pääomatuloa. Ansiotulo-osinko säilytetään. Perheyritysten liiton kanta Työryhmän tehtävänä oli tarkastella yritysverotuksen ja soveltuvin osin osinkoverotuksen nykyistä tasoa ja mallia kilpailukyvyn, talouskasvun ja tuottavuuden kannalta. Työryhmän asettaminen liittyi hallituksen tavoitteeseen tehdä Suomesta kilpailukykyisempi myös uudistamalla yrittämisen, omistamisen ja investoimisen verotusta. Perheyritysten liiton on kovin vaikea nähdä, miten tätä tavoitetta palvelee suomalaisten omistajien osinkoverotuksen kiristäminen lähes 300 miljoonalla eurolla. Se ei Suomen kilpailukykyä eikä talouskasvua paranna, päinvastoin. 4 Osinkoverotuksen kiristämistä työryhmä perustelee mm. taloudellisella epäneutraalisuudella, jota VATT/Etlan raportin mukaan liittyy listaamattomien yhtiöiden osinkoverotukseen. VATT/Etlan tutkimuksessa Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus, tuotantopanosten allokaatio ja tuottavuus (2016) on arvioitu Suomen nykyistä osinkoverojärjestelmää mm. siitä näkökulmasta, ohjaako se yritysten omistajia tekemään tietynlaisia investointi- tai työllistämispäätöksiä. Johtopäätöksistä on ymmärrettävissä, että tutkijoiden mielestä listaamattomien yhtiön osinkoverotus on siinä määrin edullista, että se voi ohjata yrityksen tekemään sellaisia päätöksiä, joita se ei tekisi, jos osinkoverotus olisi kireämpää. Tutkimusraportin mukaan tutkimuksessa on yksinkertaisuuden vuoksi tutkittu vain tilannetta, jossa yrityksen jakama osinko pysyy 8 %:n ja 150 000 euron rajojen puitteissa. Tämä voi olla työekonomian kannalta perusteltu rajaus, mutta se johtaa siihen, että tutkimus ei anna riittävää kuvaa Suomen osinkoverojärjestelmän kannustinvaikutuksista. Muutoksia Suomen yritys- ja osinkoverojärjestelmään suunniteltaessa on tärkeää tarkastella myös muuta oman pääoman tuottoa kuin vain keveintä osinkoverotusta. Kuten myös yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän raportissa on todettu, yli 150 000 euron suuruisen pääomatulo-osingon kokonaisverorasitus on vähintään 40,4 %. Se on yli 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin pääomatulovero ja samalla tasolla kuin pörssiyhtiöiden jakaman osinkotulon kokonaisverorasitus. Tällainen verorasitus ei ohjaa pääomia yritystoimintaan vaan päinvastoin pitää ne ulkopuolella. Kotitalouksien säästöpääomat ohjautuvat yritysten ulkopuolisiin ns. passiivisiin sijoituksiin, kuten talletuksiin tai kiinteistöihin. Yli 40 %:n vero oman pääoman tuotolle on malliesimerkki VATT/Etlankin tunnistamasta oman ja vieraan pääoman verokohtelun erosta (ns. debt equity bias) Suomen verojärjestelmässä. Debt equity bias puolestaan aiheuttaa taloudellisia vääristymiä ja vaikeuttaa yritysten oman pääoman saantia. Tämä on Suomen listaamattomien yritysten osinkoverotuksen keskeinen ongelma yritysten pääomanhankinnan ja kasvun kannalta. Taloustieteen keinoin todettavia osinkoverotuksen keveydestä aiheutuvia laskennallisia epäneutraalisuuksia liittyy raportin mukaan ns. yrittäjähuojennuksen (8 % / 150 000 euroa) alaan kuuluviin osinkoihin. Vastaavasti osinkoverotuksen kireydestä aiheutuvia epäneutraalisuuksia liittyy yrittäjähuojennuksen alueen ulkopuolisiin osinkoihin. Edellä mainituilla perusteilla yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän raporttiin sisältyvillä taloustieteellisillä näkökulmilla ei tehdyn tutkimuksen rajausten vuoksi voida perustella sitä, että listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta olisi aihetta kiristää ehdotetulla tavalla. Raportissa mainitut taloustieteelliset näkökulmat ovat monilta osin myös yritystoiminnan käytännön kannalta vieraita. Esimerkiksi se ajatus, että omistaja tai yrittäjä tekisi päätöksen maksaa ”huonosti tuottavalle työntekijälle” liikaa palkkaa keveän osinkoverotuksen vuoksi, voi olla jonkin teoreettisen laskentamallin näkökulmasta ajateltavissa, mutta käytännössä sillä ei ole merkitystä. Perheyrityksissä suhde henkilöstöön on pitkäjänteinen. Koska perheyritysten omistamismalli pyrkii usein suhdanteita tasoittavaan toimintaan, henkilöstöpolitiikkaa voi hyvinkin selittää tarve huolehtia omistaan enemmän kuin verotuksen kiemurat. Todettakoon lisäksi, että verotuksella kyllä on vaikutusta perheyritysten palkkauspäätöksiin, nimittäin Suomen ylikireällä ansiotuloverotuksella. Sikäli kuin työntekijöiden palkkaamista halutaan edistää verotuksen keinoin, siihen on syytä käyttää ansiotuloverotuksen 5 keventämistä eikä osinkoverotuksen kiristämistä. Osaavimman ja tuottavimman työntekijän valitseminen on syytä jättää yrityksille. Sen sijaan että Suomen osinkoverotuksen nykyparametreja kiristetään, yritys- ja osinkoverotuksen kokonaisuutta sekä Suomen verojärjestelmää laajemminkin olisi syytä arvioida pitkäjänteisessä uudistustyössä, kuten tämän lausunnon alussa on todettu. Uudistustyössä keskeisenä ohjenuorana on oltava se, että omistamisen verotus on kannustavaa, oman pääoman asemaa vahvistavaa sekä omistajan riskinottokykyä- ja halua palkitsevaa. Näitä tekijöitä on arvioitava tarkastelemalla yrityksen ja omistajan verotusta kokonaisuutena. Ilman näiden tekijöiden huomioimista verotus ohjaa omia pääomia sekä omistajien ja yrittäjien välttämätöntä osaamispanosta pois yritystoiminnasta kohti passiivisempia ja Suomelle vähemmän hyvinvointia tuottavia sijoituksia. Listatun osakeyhtiön osinkoverotusta on perusteltua lähentää listaamattomiin yrityksiin alentamalla listayhtiöiden osinkoveroa. Se edistää samalla myös sitä ns. kansankapitalismin lisäämisen tavoitetta, jota pienosinkojen verovapaudella tavoitellaan, tosin ilman niitä hallinnollisia ongelmia ja työtä, jota pienosinkojen verovapauteen liittyisi.

2.4 Ansiotuloverotus

Työryhmän ehdotus Työryhmä ehdotti kantanaan seuraavaa:  Ansiotuloveron ylimpiä rajaveroasteita on perusteltua alentaa kohti 50 prosenttia.  Koulutusvähennys on perusteltua poistaa ja tilalle ottaa säännös työnantajan tarjoaman koulutuksen verovapaudesta työntekijän verotuksessa. Perheyritysten liiton kanta Työn teettämisen ja tekemisen verotukseen vaikuttavat yritystoiminnan verotuksen lisäksi ansiotuloverotus ja palkan sivukulut. Suomessa työn verokiila – työntekijän palkastaan maksamat verot ja maksut sekä työnantajan maksamat palkan sivukulut yhteenlaskettuna – on kansainvälisesti vertaillen korkealla tasolla. Verokiila pienentää työnteon kannustavuutta ja vaikeuttaa siten työllisyysasteen nostoa. Korkea ansiotuloverotus vaikeuttaa myös ulkomaisen työvoiman saamista Suomeen. Osaavan työvoiman saaminen Suomeen on eläköitymisen voimistuessa entistä tärkeämpää Suomen kansantaloudelle. Perheyritysten liiton näkemyksen mukaan työn teettämiseen ja tekemiseen kannustavassa ansiotuloverotuksessa palkansaajalle jää palkastaan aina vähintään puolet käteen. Liitto kannattaa työryhmän ehdotusta ansiotuloverotukseen tehtävistä muutoksista. Kuten edellä on todettu, ansiotuloverotuksen keventämistä ei pidä rahoittaa suomalaisten omistajien osinkoverotusta kiristämällä. Raportissa on verotuottojen näkökulmasta rinnastettu ansiotulo- ja osinkoverotus. Ansiotuloverotus on työntekijän tekemän työn verottamista, kun taas osinkoverotus on omistajan sijoittamalleen pääomalle ja riskinotolle saaman korvauksen verottamista. Ne eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Ansiotuloverotuksen keventämisellä nähdään raportissa olevan työteliäisyyttä lisäävä vaikutus. Samalla pääomaa yritystoimintaan tarjoavien omistajien verotuksen kiristämisellä ei nähdä olevan omistajien 6 rahoitushalua ja riskinottoa vähentävää vaikutusta. Sellainen sillä kuitenkin on, sillä osinkoverotuksen kiristäminen ohjaa omistajia sijoittamaan pääomansa muualle kuin työllistävään yritystoimintaan. Pääoma on tunnetusti helposti liikkuva ja liikuteltava veropohja, eikä sen verotuksen kiristäminen johda staattisesti laskettuun verotulojen lisääntymiseen, vaan dynaamisten vaikutusten kautta todennäköisesti selvästi huonompaan verokertymään kuin mitä staattiset laskelmat osoittavat. Niinpä ansiotuloveroa ja osinkoveroa ei pidä rinnastaa toisiinsa edes verotuottojen näkökulmasta. Perheyritysten liitto pitää perusteltuna tarkoitustaan huonosti palvelevan ja erittäin byrokraattisen koulutusvähennyksen korvaamista työnantajan tarjoaman koulutuksen verovapaudella. Laaja verovapaus vähentää kannustaa yrityksiä investoimaan entistä enemmän työntekijöidensä osaamiseen ja merkittävästi vähentää työnantajan tarjoaman koulutuksen verokohteluun liittyvää epävarmuutta ja toistuvia veroriitoja. Lisätietoja asiasta antaa veroasiantuntija Simo Valtti (0400 276 166, simo.valtti@perheyritys.fi). Helsingissä 28. päivänä maaliskuuta 2017 PERHEYRITYSTEN LIITTO R.Y. – FAMILJEFÖRETAGENS FÖRBUND R.F.

Asiasanat

Lue myös nämä

Tilaa uutiskirjeemme tästä