Samaan aikaan julkinen talous on syvällä kriisissä. Valtion velka on kasvanut joka vuosi vuodesta 2008 lähtien, ja koronan jälkeen vauhti on kiihtynyt. Olemme päätyneet EU:n alijäämämenettelyyn, ja velkasuhde puhkaisee vaarallisena pidetyn 90 %:n bkt-rajan. Vielä vuonna 2007 velkasuhde oli noin 35 %. Ruotsissa se on edelleen tällä tasolla.
Tämä ristiriita on tärkeä hahmottaa oikein: Suomen talous ei ole sama asia kuin valtion talous. Yksityinen sektori tuottaa karkeasti 4/5 arvonlisästä ja ¾ työllisyydestä. Julkinen sektori on suuri, mutta silti pienempi osa taloutta. Kestävä kasvu syntyy vain terveellä yksityisellä sektorilla. Ihmisten elintaso voi nousta, yritykset kasvaa ja työllistää sekä palkat parantua samalla, kun valtiontaloutta laitetaan kuntoon. Kymmenen vuoden päästä Suomessa kuuluukin olla nykyistä pienempi ja tasapainoinen valtiontalous.
Seuraavan hallituskauden keskeisin urakka on 8–11 miljardin sopeutus. Julkiset menot ovat 160 miljardia vuodessa, eli sopeutus on noin 5-7 %. Se on suuri, mutta mahdollinen. Ratkaiseva kysymys on, mikä on paketin verojen ja menojen suhde. Uskalletaanko menoja priorisoida vai laitetaanko veronmaksajat kuittaamaan poliitikkojen päättämättömyys?
Eräät puolueet ovat esittäneet miljardiluokan veronkorotuksia. Pahimmillaan kiristykset kasaantuvat samaan ketjuun. Arvonlisäveron korotus nostaa lopputuotteen hintaa, yhteisöveron kiristys heikentää tulosta ja osinko- sekä pääomatuloverojen korotukset osuvat voitonjakoon. Lisäksi on ehdotettu varallisuusveroa jo kerrytettyyn omaisuuteen sekä perintöveron kiristämistä. Alkuperäisestä asiakkaan maksamasta summasta ei kovin paljon enää jäisi jäljelle.
On selvää, että massiiviset veronkorotukset heikentäisivät yrittäjien ja aktiivisten omistajien kannustimia kasvattaa yrityksiään tai pahimmillaan edes asua Suomessa. Taloustieteen näyttö on vahvaa: valmiiksi kireän verotuksen maissa veronkorotukset ovat menoleikkauksia huonompi vaihtoehto. Suomessa on karkeasti maailman korkeimmat julkiset menot, ja kuulumme myös maailman kireimpiin verottajiin.
Yritykset eivät ole abstrakteja käsitteitä. Kaiken taustalla on ihminen. Joku tekee päätökset, kantaa riskin ja tekee työn. Erityisen tärkeä tämä näkökulma on yrittäjä- ja perhevetoisissa yrityksissä, joissa yrityksen olemassaolo kietoutuu omistajiensa elämän ympärille. Monille yrittäjyys on elämäntyö, usein jopa usean sukupolven elämäntyö.
Verot eivät siis ole vain lukuja valtion talousarviossa. Niissä on kyse ihmisten kannustimista ponnistella omassa elämässään ja yritystoiminnassaan. Suomi tarvitsee enemmän työtä, kasvavia yrityksiä ja innostuneita yrittäjiä. Miksi verottaisimme entistä kireämmin juuri sitä, mitä haluamme lisää?
Ville Valkonen (kok)
Kansanedustaja
Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja
Finanssipoliittisen parlamentaarisen työryhmän puheenjohtaja
Valtiovarainvaliokunnan jäsen
