Hallinnollinen hitaus on Suomen kasvun jarru
Suomessa on totuttu siihen, että julkishallinnon kanssa asioiminen kestää.
Olemme oppineet jonottamaan – lääkärille, poliisille – odottamaan lupapäätöstä tai oikeuden ratkaisua. Monessa tapauksessa päätöksiä joutuu odottamaan kuukausien, joskus jopa vuosien ajan. Oikeudenkäynnin lopputulos voi tulla vasta kymmenen vuoden kuluttua.
Yritystoiminnassa sama ilmiö näkyy lupien, lausuntojen ja valituskierrosten ketjuna, joka kiertää viranomaiselta toiselle, kunnes hanke vihdoin saa sinettinsä. Olipa kyse yksityishenkilöstä tai yrityksestä, odottavan aika on pitkä.
Yritysten näkökulmasta hallinnollinen hitaus ei ole pelkkä byrokratian riesa – se on suora este talouskasvulle.
Hitaus ei ole vain resurssikysymys – se on arvovalinta
Väitän, että hallinnon hitaus ei selity pelkästään resurssipulalla. Kyse on myös arvovalinnasta:
Pidetäänkö nopeutta tavoitteena? Etsitäänkö aktiivisesti keinoja toiminnan sujuvoittamiseen – vai hyväksytäänkö hitaus osaksi järjestelmää?
Kaksi esimerkkiä: kun tahtoa löytyy, myös vauhtia löytyy
Ensimmäinen esimerkki tulee kansainvälisestä rekrytoinnista.
Vielä ennen koronavuosia Euroopan ulkopuolelta tulevien työntekijöiden työlupien saaminen kesti yli vuoden. Vaikka työntekijä oli jo valittu ja työsopimus allekirjoitettu, rajojen sisäpuolelle ei ollut asiaa ennen työluvan myöntämistä.
Kun työvoimapula kasvoi ja ongelma tunnistettiin, päätettiin toimia. Ilman merkittäviä lakimuutoksia käsittelyajat lyhenivät viikoiksi. Yli vuoden mittainen odotus katosi – vain siksi, että prosessia alettiin johtaa ja mitata toisin.
Toinen esimerkki löytyy ympäristöluvituksesta.
Vielä hiljattain yrittäjät joutuivat juoksemaan viranomaiselta toiselle, saaden toisistaan poikkeavia ohjeita ja jopa tilanteita, joissa viranomaiset valittivat toistensa päätöksistä. Prosessit venyivät vuosilla.
Nyt tähän on tulossa muutos: ensi vuoden alusta käyttöön otettava yhden luukun lupamenettely kokoaa prosessin yhteen paikkaan. Yrittäjän näkökulmasta asiointi yksinkertaistuu ja viranomaisten keskinäinen valittaminen poistuu.
Nopeus on tahtotila, ei sattumaa
Nämä esimerkit osoittavat, että hallinnollinen nopeus on tahtokysymys.
Sama periaate pitäisi ulottaa myös kaavoitukseen, rakennuslupiin ja sosiaalipalvelujen toimilupiin – prosesseihin, joissa odottamisesta on tullut arkea.
Hallinnollisen hitauden vuoksi hankkeet seisovat, investoinnit viivästyvät ja työpaikat jäävät syntymättä. Kohtuullinen käsittelyaika pitäisi laskea kuukausissa, ei vuosissa.
Resurssipula on osa ongelmaa, mutta nykyisillä käytännöillä se vain pahenee – viiveet kasaantuvat ja ruuhkat syvenevät.
Nopeampi hallinto on kasvupolitiikkaa
Elämme ajassa, jossa nopeus ratkaisee.
Yritykset kilpailevat globaalilla kentällä, ja investoinnit siirtyvät sinne, missä päätökset tehdään ripeästi ja ennakoitavasti. Jokainen turha kuukausi on menetettyä kasvua ja verotuloa.
Kun Suomi onnistuu poistamaan hallinnollisen hitauden, yksi merkittävä kasvun este katoaa.
Riittää, että järjestelmä ei jarruta niitä, jotka haluavat tehdä ja investoida.
Nopeampi hallinto on todellinen kasvupaketti, ilman yhtään lisäeuroa!
