Hetkinen, kuka perintöveroa oikeasti maksaa?
Perintövero kohdistuu juuri siihen joukkoon, joka on elänyt säästäväisesti, maksanut lainansa ja jättänyt jälkeensä jotain konkreettista.
Kevät tuo mukanaan muutakin kuin leskenlehtiä ja katupölyä. Nimittäin politiikan kevättuulet. Tänä vuonna katseet kääntyvät erityisesti huhtikuun puoliväliriiheen, jossa odotetaan päätöksiä perintö- ja lahjaveron kohtalosta. Ja kuten aina, puhe kääntyy nopeasti siihen, kuinka miljonäärien pitäisi osallistua yhteiseen verokekoon.
Mutta hetkinen – samalla unohtuu, kuka tätä veroa oikeasti maksaa!
Perintövero ei kohdistu pääasiassa rikkaisiin vaan tavalliseen keskiluokkaan – juuri siihen joukkoon, joka on elänyt säästäväisesti, maksanut lainansa ja jättänyt jälkeensä jotain konkreettista: kodin, ehkä kesämökin ja vähän varoja pankkitilille. Niiden kohdalla verottajan ote on napakka.
Perintöveroa perustellaan oikeudenmukaisuudella ja varallisuuserojen tasoittamisella. Paperilla kaunis ajatus, käytännössä kuitenkin yhä useammin arjen ansa. Ei ole harvinaista, että perintöverot päätyvät ulosottoon: tällä hetkellä jo 19 miljoonan euron edestä. Ja suurten ikäluokkien perinnöt ovat vasta tulossa.
Usein esiin nostetaan maaseudun perintötalot, joita kukaan ei osta. Niitä ei voi myydä, mutta perintöverot on maksettava. Helsingissä tilanne ei ole sen helpompi, vaikka asuntojen myyntihinnat ovat korkeita.
Tilanteessa, jossa toinen vanhemmista kuolee, ja leski jää asumaan pariskunnan yhteiseen kotiin, perillinen – yleensä rintaperillinen – saa paperilla omistukseensa puolet asunnosta, ja joskus koko asunnonkin. Käytännössä ei kuitenkaan mitään, sillä leskellä on laillinen oikeus asua kodissa niin kauan kuin haluaa. Mutta verottaja iskee silti.
Jos asunto sijaitsee pääkaupunkiseudulla, sen arvo voi helposti olla puoli miljoonaa euroa. Ainoa perillinen maksaa koko asunnosta melkein 70 000 euroa perintöveroa. Kahden perillisen tapauksessa vero jää noin 30 000 euroon per nenä. Jos tässä vaiheessa peritään puolikas asunto, on maksukin toki vain puolet tuosta. Lesken hallintaoikeusvähennyskin vähentää jonkin verran verotaakkaa riippuen lesken iästä, mutta ei poista sitä tosiseikkaa, että riihikuivaa on jostain kaivettava.
Maksuaikaa on vuosi, mutta se ei paljon lohduta, kun verolappu saapuu ennen kuin hautajaiskahvit ovat ehtineet jäähtyä. Usein perillinen joutuu hakemaan lainaa veron maksamiseen omaisuuteen, jota ei voi myydä ja jota ei saa käyttöönsä. Vaikka teoriassa pankki lainaa, ei sekään ole enää itsestäänselvyys
Onko tässä mitään järkeä? Verot ovat helpompia maksaa silloin, kun rahaa on oikeasti - silloin kun perillinen myy omaisuutensa, eikä silloin, kun se on kiinni kivijalassa, jossa toinen vanhempi edelleen keittää aamukahvinsa. Omaisuus ei ole sama asia kuin rahavarat, ja sen muuttaminen rahaksi ei aina ole edes mahdollista – eikä toivottavaa.
Luovutusvoittovero olisi järkevämpi ja reilumpi ratkaisu. Verotettaisiin vasta sitten, kun omaisuudesta saadaan jotain käteen. Toivottavasti puoliväliriihessä ei kuulla pelkkää kohinaa miljoonien eurojen perinnöistä, vaan nähdään myös tavallisten suomalaisten todellisuus. Ja tehdään päätöksiä, jotka kestävät enemmän kuin yhden uutiskierroksen.
