Tukkutorin yrittäjien on syytä katsoa tulevaan luottavaisemmin
Joulun perinteisiimme kuuluu käynti Tukkutorilla. Siinä on jotain lohdullista: Helsingin keskellä elää alue, jolla on oma rytminsä, historiansa ja identiteettinsä.
On ilahduttavaa kuulla, että Tukkutorin tulevaisuutta halutaan rakentaa näitä erityispiirteitä kunnioittaen ja että alueen elintarvikeyrittäjille tärkeälle pakastamolle pyritään löytämään paikka myös jatkossa. Pitkän epätietoisuuden jälkeen alueen kehittämiseen yrittäjien ehdoilla näyttää vihdoin tulleen vauhtia, ja yrittäjillä on syytä katsoa tulevaan luottavaisemmin.
Valitettavasti tämä ei ole suomalaisessa julkishallinnossa itsestäänselvyys. Päätöksenteon hitaus on nimittäin eräänlainen kansantauti. Olemme tottuneet jonottamaan niin lääkärille kuin poliisille ja odottamaan lupapäätöksiä tai oikeuden ratkaisuja. Kuukaudet venyvät vuosiksi, ja joskus lopullinen päätös saadaan vasta kymmenen vuoden kuluttua. Siinä ajassa moni asia ehtii muuttua, joskus koko hanke kaatua.
Yritystoiminnassa hallinnollinen hitaus näkyy lupien, lausuntojen ja valitusten ketjuna, joka kiertää viranomaiselta toiselle. Yritysten näkökulmasta tämä ei ole vain byrokratian harmi, vaan suora este investoinneille ja talouskasvulle.
Esimerkkejä löytyy ympäri Suomen. Rovaniemellä keskustan hotellihankkeiden lupia on odotettu vuosikausia. Viivytykset eivät ole vain hidastaneet matkailuinvestointeja, vaan osaltaan kiihdyttäneet lyhytvuokrauksen kasvua ja viivästyttäneet uusien työpaikkojen syntyä. Tampereella puolestaan yksi niin sanottu sarjavalittaja on tehnyt kymmeniä oikaisuvaatimuksia ja hallintovalituksia, aiheuttaen merkittäviä viivästyksiä hankkeisiin ja työpaikkojen menetyksiä.
Kansalaisilla on oikeus tulla kuulluksi. Mutta jos Suomessa etsitään talouskasvun näkymätöntä jarrua, hallinnollinen hitaus on vahva ehdokas. Kyse ei ole vain resurssipulasta tai oikeusturvasta, vaan myös arvovalinnasta. Pidetäänkö päätöksenteon sujuvuutta tavoitteena vai hyväksytäänkö hitaus osaksi järjestelmää?
Päätöksenteon nopeus on lopulta tahtokysymys. Kohtuullinen käsittelyaika mitataan kuukausissa, ei vuosissa. Nopeampi hallinto ei vaadi uusia määrärahoja, vaan toimivampia käytäntöjä. Ja parhaimmillaan se on juuri sitä kasvupolitiikkaa, jota Suomi kipeästi tarvitsee.
