Ulkoinen kriisi – uhka vai mahdollisuus?
Julkaistu 07.03.2024
Perheyritysten luja tahtotila pitää perheen omaisuus turvassa saattaa hidastaa rohkeita kokeiluja hyvässä taloustilanteessa, mutta pelastaa yrityksen ulkoisen kriisin iskiessä, oli sitten kyseessä talouden heilahtelut, sota, pandemia, luonnonkatastrofi tai joku muu markkinamuutos.
LUT-kauppakorkeakoulussa Tanja Leppäahon ja Paavo Ritalan tekemän tutkimuksen mukaan kriisi voi toimia perheyrityksen innovaation vauhdittajana. Tutkimus keskittyi suomalaiseen venevalmistajaan, joka on selvinnyt kolmesta isosta talouskriisistä: 1990-luvun lamasta, 2008–2009 rahoituskriisistä ja koronaviruspandemiasta yhdistämällä retroa ja hyödyntämällä uusinta teknologiaa. Kun kriisi on iskenyt, sen yrittäjät ovat ottaneet rahaa sukanvarresta, laittaneet propellihatut päähän ja linjat kuumiksi.
"On hyvin mielenkiintoista, että yritys on selvinnyt kriiseistä innovoimalla. Monet innovaatioista ovat olleet aika radikaaleja, kuten täysin uusia tuotelinjoja ja liiketoimintamalleja", professori Ritala sanoo.
1990-luvun laman aikana, kun veneiden kuluttajakysyntä romahti, yritys loi täysin uuden tuotelinjan business-to-business-sektorille. Se loi yritykselle toisen selkärangan ja auttoi yritystä selättämään laman. Kyseinen tuotelinja on yhä keskeinen osa yrityksen liiketoimintaa.
Vuosien 2008–2009 finanssikriisin aikana erityisesti suurempien venemallien kysyntä romahti. Yritys päätti keskittyä vain pienten venemallien tuotantoon ja sulki suurempien veneiden tuotantotilat kokonaan. 1970-luvun pienet venemallit lanseerattiin uudelleen retro design -malleina ja useammilla värivaihtoehdoilla. Yritys siis selvisi tälläkin kertaa, entistä vahvempana.
Koronapandemian aikana yritys suunnitteli kokonaan digitaalisen veneiden suunnittelu- ja ostoalustan myös kansainvälisille markkinoille. Lisäksi se kehitti aurinkoenergialla toimivan sähköveneen moottoriin 2.0-mallia yhteistyössä suomalaisen yliopiston kanssa, edelläkävijän roolissa.
Ikkunanpuitteita ja laman myötä pellettejä valmistava perheyritys pitää tuotelinjojen variaation lisäksi keskeisenä kriisien hallitsemisen muotona riskin hajauttamista useammalle maantieteelliselle alueelle: ”Kun on vähintään kymmenen markkina-aluetta, ei haittaa, vaikka yksi tai kaksi niistä on jatkuvasti jonkinlaisessa taantumassa.”
Kun kriisi on iskenyt, yrittäjät ovat ottaneet rahaa sukanvarresta, laittaneet propellihatut päähän ja linjat kuumiksi.
Vaikka perheyrityksiä pidetään varsin vakaina ja riskejä välttävinä, niiden joukosta siis löytyy myös maailman innovatiivisimpia organisaatioita.
Koronapandemian aikana 170-vuotias perheyritys Ahlström-Munksjö muunsi tuotannon teollisista suodattimista suojamaskien valmistamiseen. Suomalainen viskituottaja Kyrö Distillery siirtyi käsidesin tuottajaksi. Myös muualla Euroopassa ainakin Giorgio Armani Group, Mey, Trigema ja Melitta Group suuntasivat tuotannon lääketieteellisten suojavarusteiden valmistukseen.
Myös sodat ovat vauhdittaneet innovaatioita ja johtaneet kadonneen kysynnän korvaamiseen uudella tuotannolla. Perheyritys G.A. Serlachius Oy (nyk. Metsä Board) muunsi tuotantoaan mm. sidetarpeiden valmistukseen. Huonekaluvalmistaja Iskutoimitti kuljetus- ja ammuslaatikoita sekä ruumisarkkuja isänmaan tarpeisiin. Naisten Pukutehdas vaatetti puolustusvoimia ja TT-Gasketsin tiivisteitä käytettiin panssarivaunuissa ja tykeissä.
1930-luvulla vientiä harjoitti vain muutama yritys. Raskaat sotakorvaukset kuitenkin johtivat tuotanto- ja toimintatapauudistuksiin erityisesti suomalaisessa metalliteollisuudessa. Vientitoiminnalle myös muihin maihin kuin Neuvostoliittoon luotiin vakaa pohja. Esimerkiksi konepajayhtiö Koneen kansainvälistyminen vauhdittui merkittävästi.
Sotataloudessa suomalaisten kauppahuoneiden ja tuontiyritysten kansainvälisiä henkilösuhteita hyödynnettiin sotavarusteideiden hankinnassa ja kotimaisen tuotantokapasiteetin kehittämisessä. Joustavuutensa ja innovointikykynsä ansiosta perheyritykset olivat merkittävässä roolissa kansakunnan selviytymisessä niin armeijan tukena kuin siviilisektorilla, ja niiden johtajat saivat merkittäviä rooleja Suomen politiikassa.
Sirmon ja Hitt (2003) jakaa perheyritysten poikkeukselliset ominaisuudet mm. selviämispääomaan, sosiaaliseen pääomaan ja kärsivälliseen taloudelliseen pääomaan. Selviämispääoma liittyy siihen, että perheyrityksissä sukanvarressa pidetään perinteisesti rahaa huonoja aikoja varten. Vahva sosiaalinen pääoma liittyy siihen, että monet verkostosuhteet yrityksen ulkopuolellakin ovat luottamuksellisia ja useita vuosikymmeniä vanhoja ja takaavat kriiseissä hyvin erilaisen turvan ja varmuuden kuin muiden yritysten lyhytaikaisemmat ja vähemmän sosiaaliset suhteet. Kärsivällinen taloudellinen pääoma kuvaa sitä, kuinka perheyritykset eivät tavoittele pikavoittoja. Selviytymisen ydinasia näyttää olevan, että valjastetaanko nämä perinteiset pääomat innovaatioiden muodossa käyttöön kriisien aikana.
Kirjoittajat:
Tanja Leppäaho
kasvuyrittäjyyden professori, LUT-yliopisto, tanja.leppäaho@lut.fi
Janne Timonen
perheyrityskuiskaaja, janne.timonen@perheyrityskuiskaaja.fi
Paavo Ritala
Innovaation ja strategian professori, LUT-yliopisto, paavo.ritala@lut.fi
Tämän kirjoituksen lainaukset perustuvat Tanja Leppäahon ja Paavo Ritalan tieteellisiin jo julkaistuihin ja meneillään oleviin perheyrityksiä koskeviin tutkimuksiin.
Omistajuus Työelämä Yrittäjyys
