Urheilija ja yrittäjä – sama peli, eri säännöt?

Huippu-urheilijoiden ohella myös yrittäjät tekevät kovaa työtä ja kantavat suuria riskejä, mutta heidän onnistumisensa harvoin herättävät samaa ylpeyden tunnetta. Miksi? 

Yhteiset lähtökohdat: kova työ, riski ja epävarmuus 

Sekä urheilija että yrittäjä elävät epävarmuudessa. Molemmat laittavat itsensä likoon ilman takeita onnistumisesta. 

Urheilija harjoittelee vuosia, usein lapsuudesta asti. Hän uhraa vapaa-aikaansa, sosiaalisen elämänsä ja ehkä jopa terveytensä urheilun alttarille. Urheilija joutuu elämään myös loukkaantumisten ja epäonnistumisten kanssa. 

Yrittäjä tekee pitkiä päiviä, usein ilman varmaa palkkaa. Hän riskeeraa omat säästönsä ja taloudellisen turvansa ja elää jatkuvassa epävarmuudessa markkinoista ja asiakkaista. Silti vain toinen saa automaattisesti hyväksynnän menestykselleen. 

Kun urheilija voittaa, Suomi voittaa 

Urheilijan menestys on helppo nähdä yhteisenä ilona. Se on symbolista pääomaa: mitali, pokaali tai maailmanennätys tuntuu nostavan koko kansakuntaa. Media kertoo tarinan “meidän” pojasta” tai tytöstä, joka nousi huipulle kovalla työllä ja sisulla. 

Urheilijan voitto ei uhkaa kenenkään arkea, ei pakota ketään vertaamaan omaa tulotasoaan. Voitto tuntuu ansaitulta reilun kilpailun jälkeen. Voitto tapahtuu kentällä, ladulla tai areenalla, paikassa, jossa säännöt ovat selvät ja kaikille samat. On helppo taputtaa, kun ei tarvitse kysyä, miksi hän sai enemmän kuin minä. 

Yrittäjän menestys koetaan nollasummapelinä 

Yrittäjän menestys sen sijaan tapahtuu arjessa, lähellä meitä. Kun yrittäjä menestyy, joku alkaa laskea: asiakkaat maksavat liikaa, työntekijöitä riistetään, veroja maksetaan liian vähän.  Yrittäjän menestys näkyy taloudellisena varakkuutena, joka haastaa ajatuksen tasa-arvosta ja mahdollistaa meidät vertaamaan itseämme yrittäjään.

Kummankin menestyksen taustalla on samoja asioita: valtava määrä työtä, epäonnistumisia ja riskejä. Koska yrittäjän menestys kytkeytyy rahaan, siitä tulee moraalinen kysymys.  

Entä jos yrittäjän voitto olisi myös Suomen voitto? 

Urheilijoista kerrotaan sankaritarinoita. Yrittäjistä kerrotaan usein numeroiden kautta. Urheilija kaatuu, nousee ja voittaa – täydellinen draamankaari. Yrittäjän yritys kasvaa, skaalautuu ja menestyy – kuulostaa kylmältä, vaikka taustalla olisi vuosien epätoivo, unettomat yöt ja konkurssin pelko. Urheilu koetaan tunteena, yrittäjyys vallankäyttönä. 

Yrittäjän menestyminen on pitkäjänteisempää, joka hyödyttää laajasti koko yhteiskuntaa: syntyy työpaikkoja, verotulot kasvavat ja innovaatiot vievät Suomea eteenpäin. Ilman menestyviä yrittäjiä ei ole hyvinvointivaltiota, ei urheilun tukirahoja, ei harrastusmahdollisuuksia tuleville olympiaurheilijoille.  

Kateudesta kannustukseen 

Urheilija ja yrittäjä pelaavat samaa peliä: he tavoittelevat huippua, ottavat riskejä ja kestävät epävarmuutta. Ero ei ole itse tekemisessä, vaan siinä, miten me katsomme peliä. Urheilukatsomossa ja kisastudiossa taputetaan. Yrityskentällä arvostellaan. 

Olympialaiset muistuttavat meitä siitä, miten upeaa on iloita toisen onnistumisesta. Ehkä sama ajattelu pitäisi ulottaa myös yrittäjiin. Suomi ei ole köyhä siksi, että joku menestyy, vaan siksi, että liian harva uskaltaa yrittää. 

Kun opimme juhlimaan myös yrittäjän voittoa, luomme kulttuurin, jossa menestys ei ole häpeä vaan inspiraatio. Ja silloin voimme sanoa aidosti: kun yksi onnistuu, me kaikki voitamme.