Uutishuone / Asiantuntija-artikkelit

Kylässä kulttuurien keskellä

Julkaistu 20.12.2018

Kansainvälisellä leirillä nuorten välille syntyy paitsi ystävyyttä, myös ymmärrystä toisenlaisista todellisuuksista.

 Yhteen käteen kananmuna, toiseen käyttämätön sukkapari. Onko mahdollista onnistua saada muna keitettyä ja löytää tuntematon vaihtamaan sukkansa puhtaisiin Helsingin keskustassa?

Ei välttämättä, eiväthän monet edes käytä sukkia kesäkuumalla – mutta se ei estä yrittämästä. On hissejä, liukuportaita ja ovia valmistavan KONEen perinteisen nuorten kesäleirin neljäs päivä, ja 160 teini-ikäistä aikoo pistää parastaan tehtävärasteilla ympäri Helsinkiä. Pienryhmiin jaettu porukka lähtee liikkeelle Senaatintorilta, jossa lämpötila ylittää hellerajan jo ennen aamuyhdeksää.

Vaikka iltapäivälehti on edellispäivänä kutsunut säätä ”helleinfernoksi” ja ”käristyskupoliksi”, monet ryhmien ohjaajista ovat pukeutuneet kiiltävään supersankarin viittaan. Leirin johtaja, KONEen hallituksen varapuheenjohtaja Jussi Herlin kertoo, että asuvalinta ei liity vuodenaikaan vaan leiriohjelmaan.

– Leirin teema on tänä vuonna supersankaruus. Leiriläiset ratkaisevat erilaisia fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia haasteita ja valitsevat itselleen positiivisen psykologian työkaluista jonkin supervoiman, jota sitten erilaisten harjoitusten kautta kehitetään.

Pitkäikäinen perheyritys KONE alkoi järjestää leirejä työntekijöidensä lapsille 1940-luvulla. KONEen hallituksen silloinen puheenjohtaja Heikki Herlin halusi, että sotakorvausten kurittamassa Suomessa lapsilla olisi kesäaikaan mielekästä tekemistä, kun vanhemmat paiskivat töitä vailla lomia.

Kun firma kasvoi ja kansainvälistyi, mukaan haluttiin myös ulkomaalaisten KONEen työntekijöiden lapset. Pitkään reissuun ei voinut kuitenkaan lähettää aivan pienimpiä, joten vuonna 1979 yritys järjesti ensimmäisten nuorille suunnatun leirin Suomessa. Lastenleirit loppuivat 90-luvulla, mutta nuortenleiri toteutetaan edelleen aina heinäkuussa.

Jussi Herlin, itse viidennen sukupolven KONElainen, aloitti leiriläisenä vuonna 1999, ja leirin pomo hän on ollut viimeiset kymmenen vuotta. Herlinille leiri on tuonut valtavan määrän ystäviä eri puolilta maailmaa, ja leirin kautta löytyi myös nykyinen vaimo.

Helsinki-päivää viettämässä on noin 120 leiriläistä, noin 40 suomalaista isäntäperheen lasta ja joitakin kymmeniä ohjaajia. Joukkoon kuuluu noin 35 eri kansalaisuutta.

– Juttelin juuri yhdysvaltalaisen leiriläisen kanssa, joka ei ollut koskaan käynyt kotimaansa ulkopuolella, ja tämä leiri oli hänelle syy hankkia passi. On se mahtavaa olla mahdollistamassa tällaista.

Yksi leirin tärkeimmistä tavoitteista onkin kansainvälisyyskasvatus. 16-vuotias Craig Bravo on tullut leirille Yhdysvalloista, Georgian Douglasvillesta, ja on ensimmäistä kertaa elämässään Euroopassa.

Hän oletti ennen leiriä, että oppisi paljon Suomesta ja suomalaisuudesta. Arvaus meni toki nappiin, sillä suomalaisessa isäntäperheessä Bravo pääsi tutustumaan perisuomalaiseen kesänviettoon.

Samalla on kuitenkin karttunut käsityksiä siitä, mitä elämä on noin 30 muussakin maassa.

– Koska leirillä on niin monista paikoista ihmisiä, perspektiivit laajenevat kuin itsestään, Bravo huomauttaa.

Puolalainen Magdalena Kotowska, 15, on yhtä mieltä. Hänen isäntäperheessään majailevat myös yhdysvaltalainen ja iranilainen tyttö, ja jo laukkuja purkaessa toisten matkatavaroista tuli vastaan outoja esineitä. Lisäksi iranilaistytön kertomukset vaikkapa paikallisesta deittailukulttuurista olivat uutta tietoa.

– Leirin kautta huomaamme, että meille itsellemme ihan normaalit asiat voivat olla ennenkuulumattomia muualla ja käytöstavat ihan erilaisia, Kotowska kuvailee.

Bravolle yksi yllätyksistä on ollut se, että elokuvissa kultaiselta kaupungilta näyttävä Dubai ei olekaan pelkkä viileä menomesta.

– Dubailainen tyttö on kertonut, että säännöt ovat tosi tiukat ja pulaan voi joutua pienimmästäkin asiasta. Olen aina luullut, että kaupunki on kuin leffoissa, mutta nyt kuulin ihan toisenlaisen tarinan.

Bravo ja Kotowska ovat vastavuoroisesti jakaneet asioita omista elämistään ja tavoistaan. Kumpikin kokee, että asioista uskaltaa puhua avoimesti kulttuurieroista huolimatta.

– Täällä kukaan ei kuitenkaan tuomitse, vaan kaikkien kanssa voi olla rennosti oma itsensä, Kotowska sanoo ja Bravo myötäilee.

Jussi Herlin toivoo nuorten lähtevän kotimaihinsa monta kansainvälistä kontaktia rikkaampina. Tutustuessaan muihin ja erityisesti erilaisiin ihmisiin nuoret kartuttavat myös itsevarmuutta, ymmärrystä ja empatiatyökaluja.

– Ennen kaikkea rohkaisemme toiseen asemaan asettumista ja toisten kautta kokemista. Nytkin nuoret altistuvat leirillä kymmenille kansalaisuuksille, ja se on rikastavaa kenelle tahansa.

Herlin tietää, että kaikki nuoret eivät tule leirille riemusta kiljuen, vaan joitakuita vanhemmat joutuvat painostamaan osallistumaan. Vuodet leirin johdossa ovat kuitenkin opettaneet, että leirin aikana mieli muuttuu, ja seuraavalla kerralla nuoret tulevat mukaan innolla.

– Se muutos, joka joissakin nuorissa näkyy, on upeaa seurattavaa. Moni palaa kotiin entistä rohkeampana ja kielitaitoisempana ja toivoo saavansa lisää vastaavia kokemuksia.

Herlin on vakuuttunut myös siitä, että kansainväliset ystävyyssuhteet vaikuttavat nuorten empatiakykyyn sekä siihen, miten he seuraavat maailman tapahtumia ja suhtautuvat niihin. Kun johonkin maahan on syntynyt tunneyhteys tai se on tullut tutuksi ystävän kertomusten kautta, uutiset alueelta alkavat tuntua läheisemmiltä.

Toista kertaa leirillä oleva Kotowska on huomannut saman.

– Kun nyt kuulen Suomesta uutisia, olen niistä paljon kiinnostuneempi ja ymmärrän niitä paremmin kuin ennen, hän kertoo.

KONE pysyy pääasiassa taka-alalla. Sen verran yritys on läsnä, että leiriläiset ja isäntäperheet saavat mahdollisuuden vierailla testilaboratoriossa Tytyrissä.

Herlinin mukaan leiriläiset ovat usein päätyneet myös KONEelle töihin, mikä tarkoittaa sitä, että he ovat vähintään toisen polven KONElaisia.

– Mikään indoktrinaatioleiri tämä ei ole, hän sanoo nauraen mutta jatkaa:

–  Toki tässä on samalla vaikeaa olla luomatta tietynlaista kuvaa KONEesta työnantajana. Perheyritys haluaa tarjota työntekijöilleen ja heidän perheilleen myös työn ulkopuolisia etuja ja tunnetta siitä, että heistä välitetään.

Empatian, itsevarmuuden ja kielitaidon lisäksi leiriltä tarttuu mukaan myös käytännön taitoja. Ryhmätyöskentelyä ja työnjakoa on harjoiteltu erilaisissa tehtävissä ja peleissä, ja nuoret nauttivat suomalaisittain harvinaisesta helteestä esimerkiksi uiden, sup-lautaillen saunoen ja ulkoillen.

Rentoon pelailuun verrattuna kananmunan saaminen keitetyksi tai ventovieraiden sukittaminen kuulostavat vaikeilta haasteilta. Helsinki-päivässä suurin osa porukasta kuitenkin onnistui esimerkiksi torimyyjien ja turistien avulla – ja kun torimyyjältä ostettiin kiitokseksi kipollinen friteerattuja muikkuja, myös ulkomaalaiset leiriläiset tarttuivat suupalaa rohkeasti pyrstöstä.

______________

Juttu on julkaistu Perheyritys-lehden numerossa 3/2018

Teksti: Anne Salomäki

Kuvat: Meeri Utti

Asiasanat
Työelämä
Tilaa uutiskirjeemme tästä