Uutishuone / Asiantuntija-artikkelit

Seitsemän myyttiä sisusta

Kirjoittanut Miia Vähähyyppä

Julkaistu 08.12.2020

Sisu on ytimellistä voimaa, joka aktivoituu silloin, kun on tultu henkisen tai fyysisen suoriutumiskyvyn rajalle. Silti sisu on myös lempeää, joustavaa ja yhteisöllistä. Ummehtuneet myytit sisusta haittaavat myös yrityksen tulevaisuutta. 

Onpa kyllä sisupussi, saatetaan sanoa ihmisestä, joka sinnittelee yksin vastoinkäymisten hetkellä. Ei pyydä apua vaikka mikä olisi. Eikä itke, vaikka kuinka sattuisi. 

Yksin ponnistelu vaatii kyllä sisukkuutta, mutta terveellä sisulla pääsisi pidemmälle. 

”Hampaat irvessä kärvisteleminen ei tee ihmisestä tehokasta tai luovaa. Lujuuden lisäksi tarvitaan kykyä pehmentyä ja mukautua”, sanoo sisuun erikoistunut väitöskirjatutkija Emilia Lahti. 

Toteuttamalla vääränlaista sisukkuutta myös yritys hakkaa päätään seinään eikä näe mahdollisuuksia muuttua tai kasvaa. Emilia Lahti kumoaa haitallisimmat sisumyytit. 

 

Myytti 1: Yksin pärjääminen on sisukkuutta 

Vaarallisin sisumyytti on Lahden mielestä se, että sisu olisi ainoastaan yksilön ominaisuus. Yksin sinnittely väkisin voi kertoa rikkovasta sisukkuudesta.  

”Rikkova sisu vaikeuttaa järkevää ajattelua ja tietoista prosessointia. Kun puskee liikaa, tulee burn outeja, ylilyöntejä ja onnettomuuksia”, Lahti sanoo. 

Terveellä tavalla sisukas osaa myös pyytää apua. Lahden mukaan yhteisöllistä sisua voikin esiintyä myös ihmisten välisessä tilassa. Sisukkuutta ja voimaa syntyy ihmisten välillä, kun kaikkien ajatuksille ja ideoille annetaan tilaa. 

Tiimin sisukkuus ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Sisun syntyminen työyhteisössä vaatii psykologista turvallisuutta: ettei kukaan pelkää muiden tuomitsevan tai ilkkuvan. Jokaisen yhteisön jäsenen pitää tuntea olevansa turvassa myös silloin, kun epäonnistuu tai näyttää oman haavoittuvuutensa. 

”Tiimit, joissa vallitsee psykologinen turvallisuus, ovat innovatiivisempia, rohkeampia ja resilientimpiä, eli ne selviävät vastoinkäymisistä parhaiten”, Lahti kertoo.   

 

Myytti 2: Sisu on äkäistä jääräpäisyyttä 

  Joskus jokin ohimenevä tilanne vaatii, että puree hammasta ja puskee sisulla läpi, sanoo Lahti. Deadlinen lähestyessä projektin loppuun vieminen saattaa olla kiinni siitä, että hetken pusertaa pakolla. Siitä ei kuitenkaan kannata tehdä jatkuvaa toimintamallia. 

  ”Pidemmän päälle puskeminen ei toimi. Kun sisu on pelkkää jääräpäisyyttä, järki lakkaa toimimasta ja kokonaiskuva tilanteesta sumenee”, Lahti sanoo. 

Terveellä tavalla sisukas ihminen pitää mielen avoimena ja pystyy mukautumaan, kun sitä tarvitaan. Esimerkiksi koronan vaikutukset ovat vaatineet monelta yritykseltä omistajineen sopeutumista ja muutoskyvykkyyttä.   

 

Myytti 3: Sisu on aina hyväksi 

  On upeaa, kun ihmiset löytävät itsestään ja toisistaan sisäisen palon. Jatkuva pärjäämisen pakko ei tee kuitenkaan kenellekään hyvää. 

”Jos yrityksen omistaja vetää joka aamu kaksi tuntia Ironman-triathlontreeniä, on aina viimeisen päälle kontrollissa ja halveksii niitä, jotka eivät ole yhtä tuottoisia, se välittyy alaisille armottomana sisukkuutena. Itseltään voi vaatia täydellistä suoritusta ja kaikkensa antamista, mutta ei ole oikein alistaa muita oman visionsa alle”, Lahti sanoo.   

Tämä voi olla perheyrityksessä erityisen suuri riski, sillä armottoman sisukkaita kollegoita ei pääse vapaa-ajallakaan pakoon. 

  Liian sisukkuuden kehän purkaminen alkaa Lahden mukaan siitä, kun joku löytää keinon sanoa, ettei kohtuuton sisukkuus ole oikein. Se, että rohkeus sanomiseen ja omien ajatusten ilmaisemiseen löytyy, on toisinaan henkilökohtaisen ja mahdollisesti pitkän prosessin tulos, joka itsessään vaatii sisua. 

Myytti 4: Sisua joko on tai sitten ei ole – sitä ei voi opetella 

  Yllä oleva lausahdus on myytti kahdella tavalla. Sisua on kaikissa meissä, ja lisäksi sitä voi kehittää ja luoda lisää, myös työyhteisössä. 

  Lahden ohje sisun lisäämiseen on luoda säännöllisesti tilanteita sisun tunnistamiseen. Ne ovat hetkiä, joissa vaalitaan jokaisen tiimin jäsenen omaa sisua. 

Käytännössä työporukka voi vaikka viikoittain muodostaa piirin, jossa tehdään luottamusta herättäviä tai sisun muistamista auttavia harjoituksia. Jokainen voi esimerkiksi vuorollaan jakaa tarinan hetkestä, jossa oli ylitsepääsemättömältä tuntuvan tehtävän edessä. 

 ”Seuraavaksi tiimi saa kysyä, mikä sinua auttoi tai miten ratkaisit tilanteen. Näin kukin pääsee näkyviin oman rohkeutensa kautta. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta vaikutukset huomaa pian”, Lahti sanoo. 

 

Myytti 5: Sisukas piilottaa tunteensa 

Vuonna 1942 Uusi Suomi -lehti etsi parasta sisun kiteytystä. Kisan voitti 11-vuotias lapsi lauseella ”Sisu on sitä, kun selkäänsä saa eikä itke”. 

  Emilia Lahti pitää lausetta lohduttomana ja osoituksena erittäin rikkovasta sisusta. Se heijastaa oman aikansa kulttuuria. Sisun määritelmä on aika muotoilla uudestaan viimeistään nyt. 

  Perheyritys saa parhaan hyödyn sisusta, kun työympäristöön luodaan johdon esimerkin ja keskustelun avulla ilmapiiri, jossa on sallittua puhua rehellisesti omista tunteista ja mielipiteistä. 

Se, että on avoin omista tunteistaan, ei toki tarkoita sitä, että esimerkiksi omistajan tai toimitusjohtajan tulee itkeä ja romahtaa työntekijöiden edessä. Sen sijaan täytyy hakea apua esimerkiksi luotetuilta läheisiltä tai ammattilaisilta. 

”Johtajallakin on oltava paikka, jossa voi olla paljas”, Lahti sanoo.   

 

Myytti 6: Luovuttaminen on sisun puutetta 

Ihmisen supervoima on aina ollut se, että olemme niin muuntautumiskykyisiä, sanoo Lahti. Kun uskaltaa kyseenalaistaa itseään ja muuttaa suuntaa, selviää vastoinkäymisistäkin helpommin. 

 ”Luovuttaminen nähdään liian usein epäonnistumisena, vaikka oikeastaan se on vain suunnan muuttamista”, Lahti huomauttaa. 

  Joskus juuri luovuttaminen on teko, joka vaatii eniten sisua. Esimerkiksi konkurssiin tai avioeroon liittyy meidän kulttuurissamme liian paljon aivan tarpeetonta häpeää. 

 

  Myytti 7: Sisukkain on se, joka kärsii eniten 

  ”Ehdottomasti myytti”, sanoo Lahti. 

  Ei sisu ole kärsimyksestä vapaata. Pari vuotta sitten Lahti järjesti Sisu not silence -nimeä kantavan, lähisuhdeväkivaltaa vastaan taistelevan kampanjan, jonka osana juoksi ja pyöräili 2 400 kilometrin matkan läpi koko Uuden-Seelannin. Aikaa oli vain 50 päivää. 

 ”Siinä juoksussa oli toki vaikka kuinka monta hetkeä, jossa joka paikkaan sattui ja koko homma oli ihan karmeaa. Kärsimyksen glorifiointi ei kuitenkaan kannata, sillä se aiheuttaa loppuun palamisia ja synnyttää kokonaisen haitallisen kulttuurin ja väärän käsityksen sisukkuudesta”, Lahti sanoo. 

Suurin käännekohta matkassa olikin, kun Lahti joutui rasitusvamman vuoksi muuttamaan strategiaa ja pyöräilemään pari päivää. Sopeutuminen mahdollisti jatkamisen. 

  Työelämässä on valtavasti pomoja, jotka painavat töitä 16 tuntia päivässä ja ajavat itsensä loppuun. Sellainen johtaja paitsi rääkkää itseään, myös synnyttää huonon omatunnon ja häpeän niille työntekijöille, jotka haluavat välittää omasta hyvinvoinnistaan ja tehdä töitä kohtuudella. 

 Kun ihminen kärsii, hän ei ole innostunut, tehokas eikä luova. Siksi meidän tulisikin sisukkaasti huomauttaa, kun joku vie suorittamisen liian pitkälle. 

 

Kirjoitus Sisu-myyteistä on julkaistu alunperin Perheyritys-lehden numerossa 3/2020

  

  

Sisututkija Emilia Lahti:

”Rikkova sisu vaikeuttaa järkevää ajattelua ja tietoista prosessointia. Kun puskee liikaa, tulee burn outeja, ylilyöntejä ja onnettomuuksia.” 

Sisukkuutta ja voimaa syntyy ihmisten välillä, kun kaikkien ajatuksille ja ideoille annetaan tilaa. 

 

“Kun sisu on pelkkää jääräpäisyyttä, järki lakkaa toimimasta ja kokonaiskuva tilanteesta sumenee.” 

Joskus juuri luovuttaminen on teko, joka vaatii eniten sisua.  

Asiasanat