Uutishuone / Blogit

Osinkoverot: listaamattomien ja listattujen yritysten verotus on yhdenmukaistettava

Kirjoittanut Alexander Bargum CEO, Algol

Julkaistu 09.03.2023

Listaamattomien yritysten verohuojennetut osingot ovat nousseet poliittisen keskustelun ytimeen vaalien alla. Olen siitä hyvin iloinen, sillä tämä avaa mahdollisuuden myös asiapohjaiseen keskusteluun. Perheyritysten liitto ajaa nykyisen osinkoverolainsäädännön korvaamista uudella, koska nykyinen järjestelmä ei vahvista omistajuutta, on tietyiltä osin epäreilu ja epäneutraali.

Vastustamme samalla jyrkästi sellaisia poliittisia aloitteita, joiden tavoitteena on pelkästään poistaa listaamattomien yritysten erityiskohtelu osinkoverotuksessa. Osinkoverojärjestelmä tarvitsee omistamiseen kannustavaa, perinpohjaista uudistusta. 
 
Selvitän tässä kirjoituksessa seikkaperäisesti, millaista muutosta Perheyritysten liitto ajaa. Uskon, että reformoitu järjestelmä toimisi paremmin, vahvistaisi suomalaista omistamista sen eri muodoissa ja vahvistaisi myös keskipitkällä aikavälillä verokertymää merkittävästi ja pysyvästi vahvistaen siten suomalaista hyvinvointia. 
 
Aloitetaan lähihistoriasta. On tärkeää huomata, että osinkojen verotus on muuttunut ajassa ja on hyvät syyt sille, että verojärjestelmää uudistetaan ajan mukana.  
 
Suomessa sovellettiin vuosina 1990-2004 ns. avoir fiscal -järjestelmää, jossa yhtiön maksama yhteisövero luettiin hyväksi osingonsaajan verotuksessa. Näin vältyttiin tuplaverotukselta. Verokanta oli tuona aikana 25-28 prosenttia. 
Toinen tapa välttää tuplaverotus on ”Viron mallinakin” tunnettu järjestelmä, jossa yhteisön tuloksesta verotetaan ainoastaan se osuus, joka jaetaan osinkona osakkeenomistajalle.  
 

Suomessa on kuitenkin vuoden 2004 jälkeen verotettu yhtiötä sen tekemästä voitosta ja erikseen osakkeenomistajaa tämän saamasta osingosta. Yhteisöveroa ja osinkoveroa peritään näin ollen samasta, yhtiön pääomalle kertyneestä tuotosta.  
Tosin osingot ovat täysimääräisen tuplaverotuksen välttämiseksi osittain verovapaita (tilanteesta riippuen 75 prosentin, 25 prosentin tai 15 prosentin osalta). Kun tarkastellaan näiden päällekkäisten verojen yhteisvaikutusta suhteessa yhtiön tulokseen, saadaan omistajuuden todellinen verokanta. 
 

Jos tuo todellinen verokanta lasketaan nykyisen yhteisöverokannan (20 %) sekä pääomatuloveron marginaaliveron (34 %) mukaan, listayhtiöiden omistajien verokannaksi saadaan 43,12 prosenttia. Listaamattomien yhtiöiden omistajien verokanta taas vaihtelee näin laskettuna 26,8 ja 43,12 prosentin välillä - edellyttäen, että osinkoa ei veroteta ansiotulona, jolloin verorasitus voi helposti nousta 50 prosenttiin. Verokanta riippuu vastaanottajan saamien osinkojen absoluuttisesta kokonaismäärästä sekä niiden suhteesta osinkoa maksavien yhteisöjen osakkeiden matemaattiseen arvoon. Edullisinta verotus on, kun listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen yhteismäärä on enintään 150 000 euroa ja samalla enintään kahdeksan prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta.   
 
Vertailun vuoksi – esimerkiksi vuokra- tai korkotulojen verokanta on 34 prosenttia (tai 30 prosenttia 30 000 euroon saakka). Työllistävän yritystoiminnan verotus on siis joissakin tapauksissa jonkin verran lievempää kuin muiden pääomatulojen verotus, joissakin tapauksissa taas huomattavasti ankarampaa.   

 
Ennen kaikkea järjestelmä on epäreilu. Jos listaamaton yhtiö esimerkiksi tekee 1,875 miljoonaa euroa tulosta, verojen jälkeen jää 1,5 miljoonaa euroa jaettavaksi osinkona. Jos osakkaita on kymmenen (tasaosuuksin), kokonaisverotus (yhteisö + osakkaat) jää yllä mainitulle 26,8 prosentin tasolle.  
 
Jos sen sijaan yksi henkilö omistaa koko osakekannan, saman osingonmaksun myötä kokonaisvero nousee noin 41,5 prosenttiin. Toisaalta pienemmässä yrityksessä, jossa osinko jää kokonaisuudessaan alle 150 000 euron, yksinäinenkin omistaja pääsee 26,8 prosentin verotuksen piiriin. Ja listayhtiössä taas kokonaisvero on yllä todetun mukaisesti yli 43 prosenttia osakkaiden lukumäärästä riippumatta.  

Nykyinen veromalli on siis epäneutraali siten, että siitä hyötyvät pienten yhtiöiden isot omistajat ja isojen yhtiöiden pienet omistajat. Mutta miksi verotuksen pitäisi edustaa tällaista pienuuden ihannointia, kun yrityksen tehtävä on kasvaa ja parantaa tulostaan? Verotus on tietenkin myös epäneutraalia suhteessa listaamattomiin ja listattuihin yrityksiin ja - nettovarallisuusleikkurin vuoksi - suhteessa aineelliseen ja aineettomaan pääomaan.  
 
Listaamattomien yritysten kevyempää verokohtelua perustellaan usein yrittäjäriskillä, joka on oikeastaan yhtä kuin omistuksen epälikvidiys. Myös pörssiosakkeen omistaja ottaa riskin, mutta hän voi myydä osakkeensa ja näin välttyä ainakin osasta mahdollisista menetyksistä.  
Listaamattoman yrityksen omistajalla ei ole samanlaista ulospääsymahdollisuutta, minkä lisäksi tällainen omistaja osallistuu usein yritystoimintaan omalla aktiivisella työllään. Toisaalta listaamattoman yrityksen omistaja pääsee vastaavasti usein vaikuttamaan yrityksen päätöksiin aivan eri tavalla kuin pörssiyhtiössä. Myös pörssiosakkeiden omistaminen on kansantaloudellisesti arvokasta, ja kansankapitalismi on maan vaurastumisen kannalta kannatettava asia.  
 
 
Listaamattomien ja listattujen yritysten verotuksen yhdenmukaistaminen on siksi hyvä ajatus. Tämä edellyttää kuitenkin, että verotus pysyy kohtuullisella tasolla. Listattujen yhtiöiden nykytasoa eli yli 43 prosenttia voidaan pitää varsin kireänä - erityisesti, kun ottaa huomioon omistajuuteen liittyvä muu verotus (perintö- ja lahjavero). Tämän vuoksi on jyrkästi vastustettava sellaisia poliittisia aloitteita, joiden tavoitteena on pelkästään poistaa listaamattomien yritysten erityiskohtelu osinkoverotuksessa. Pahimmillaan tämä johtaisi 65 prosentin veronkiristykseen (26 prosentista 43 prosenttiin). Tällaista märkää rättiä kotimaiselle omistajuudelle on kuitenkin tarjolla useidenkin puolueiden vaalitavoitteissa, minkä vuoksi elinkeinoelämän järjestöt - mukaan lukien Perheyritysten liitto - ovat halunneet olla asiassa omaltakin osaltaan aloitteellisia.  

 

Koska listaamattomien yritysten ja (verraten) pienten omistajien muita edullisempi verotus on havaittu olevan altis poliittisille suhdanteille, järjestöt ovat pyrkineet ehdottamaan poliittisesti kestävää, neutraalia, yksinkertaista ja tasapuolista mallia, joka edistää niin yrittäjäomistajien kuin muidenkin kansalaisten pitkäjänteistä vaurastumista, joka kannustaa kasvuun ja investointeihin, ja joka kohtelee työllistävää yrityspääomaa reilulla tavalla verrattuna esimerkiksi kiinteistövarallisuuteen tai korkosijoituksiin.  
 
Järjestöjen mallissa - jonka PL ja EK esittivät yhteisenä mallinaan jo vuoden 2019 vaalien yhteydessä - kaikki osingot olisivat tietyn prosentin osalta pääomatuloa ja muilta osin verovapaita. Mikäli tuo suhde olisi 50:50, ja mikäli yhteisöverokanta ja pääomatuloverokanta pysyvät nykytasolla, yhteisöveron ja osinkoveron yhteisvaikutus olisi noin 33 prosenttia yhtiön tuloksesta. Tarkat parametrit ovat poliittinen ja fiskaalinen kysymys, mutta tavoiteltavaa olisi, että tuo kokonaisvero jäisi vielä jonkin verran alhaisemmaksi. Pienyrittäjien osalta olisi lisäksi syytä varmistaa, ettei verotus kiristyisi verrattuna nykytilanteeseen.     

Kaikissa verotukseen liittyvissä muutoksissa on häviäjiä ja joskus myös voittajia. Olen edellä yrittänyt perustella, minkä takia Perheyritysten liitto (samoin kuin EK sen yrittäjävaltuuskuntaa myöten) on valmis kannattamaan ja jopa edistämään veromuutosta, jonka seurauksena eräissä jäsenyrityksissä varmasti päädyttäisiin maksamaan jonkin verran nykyistä enemmän veroa. Verojen kiristys olisi niissäkin tapauksissa maltillinen, 26-27 prosentista (enintään) 33-34 prosenttiin. Kokonaisuudessaan Suomen osinkoverotus kuitenkin kevenisi, myös monissa listaamattomissa yrityksissä - mikä onkin tarpeen, jos halutaan vaalia kotimaista omistajuutta.  
 
Niillekin, jotka kannattavat nykyisen järjestelmän säilyttämistä sellaisenaan, järjestöjen esittämä vaihtoehto on parempi kuin listaamattomien yritysten nykyisen huojennuksen poistaminen ilman mitään muuta veropoliittista vastaantuloa.  

Järjestöjen mallilla lienee muutamien satojen miljoonien eurojen kielteinen fiskaalinen vaikutus. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen, miten paljon omistajuus ja pääomat voivat pitkällä aikavälillä myötävaikuttaa valtion verokertymään (ja moneen muuhun hyvään asiaan), jos niille annetaan mahdollisuus kasvaa ja kukoistaa.  

 

Asiasanat
Eduskuntavaalit 2023