Uutishuone / Blogit

Arjen ammattilaisista pulaa ja juuri heitä saatavuusharkinta koskee

Kirjoittanut Minna Vanhala-Harmanen toimitusjohtaja, Perheyritysten liitto

Julkaistu 06.03.2023

Helmikuussa astuttiin edistysaskel työperäisessä maahanmuutossa, kun ulkomaalaislain 5. luku uudistui. Tehdyt muutokset sujuvoittavat työperusteisten oleskelulupien hakemista ja päätöksentekoa. Onneksi edes nyt tehdään muutoksia, joita olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Saatavuusharkinnan poistaminen olisi seuraava tarpeellinen edistysaskel ja se on nousemassa yhdeksi keskeiseksi vaaliteemaksi.

Suomi ei ole maailman vetovoimaisin maa ulkomailta työntekijöitä palkattaessa. Turhaan epäillään Suomen houkuttelevuutta sään tai kieliongelmien takia, kun maahanmuuton byrokratia ja rekrytointiprosessin hitaus ovat niitä olleet käytännössä. Tämän olen itse todennut, kun vastasin kansainvälisten osaajien rekrytoinnista toistakymmentä vuotta ensin Opteamissa ja sen jälkeen Baronassa. 

Kilpailu osaajista maailmalla on kovaa. Vaikka huippukoodaajista tavataankin usein tässä yhteydessä puhua, niin vielä monilukuisemmin tarvitaan muita ammattilaisia. Suomessa arjen ja palveluiden toimimisen ja vientiteollisuuden pyörien pyörimisen mahdollistavat muun muassa kokit, siivoojat, lähi- ja sairaanhoitajat, kuljettajat, hitsaajat ja koneistajat. Ja kaikki nämä oman alansa ammattilaiset kuuluvat saatavuusharkinnan piiriin ja siihen ryhmään, joita perussuomalaiset eivät soisi Suomeen palkattavan. 

Perussuomalaiset ovat esittäneet, että Suomeen saa palkata vain korkeapalkkaisia korkeakoulutettuja ammattilaisia. Perussuomalaisten näkemyksen mukaan näiden ammattilaisten palkkatason tulee olla vähintään suunnilleen suomalaisen mediaanipalkan verran, muutoin he ovat rasite kansantaloudelle. 

Melkoisen räikeä väite, joka leimaa samalla puolet Suomen kansasta taakaksi ja mitätöi heidän ammattitaidon merkityksen.  

Työvoiman saatavuusharkinnalla tarkoitetaan käytäntöä, jossa työntekijän oleskelulupa voidaan myöntää EU:n ulkopuolisen maan kansalaiselle ainoastaan, mikäli tehtävään ei ole saatavilla tekijöitä Suomen tai muiden unionin jäsenmaiden työmarkkinoilla. 

Periaatteessa saatavuusharkinta koskee suurinta osaa Suomeen muuttavista työntekijöistä, mutta kroonistuneen työvoimapulan takia saatavuusharkinnasta on luovuttu yhä useamman ammattinimikkeen ja paikkakunnan osalta. Luopuminen on kuitenkin vain alueellista ja väliaikaista ja tilannetta tarkastellaan noin puolen vuoden välein uudestaan. Työvoimatilanteen mahdollisesti parantuessa saatavuusharkintaa voidaan edellyttää taas sellaisenkin ammatin osalta, joka siitä nyt on vapautettu. Näin kävi esimerkiksi kokkien osalta koronakriisin aikana, kun ravintolat suljettiin. Nyt tiedämme, että ravintola-alan osaajien pula palautui koronasulkujen jälkeen entistäkin pahempana. 

Ainoastaan erityisasiantuntijoille ja ammattiurheilijoille on olemassa erilliset oleskelulupaluokkansa, joissa saatavuusharkintaa ei ole. Erityisasiantuntijan tulee ansaita vähintään 3473 euroa kuukaudessa kuuluakseen tähän etuoikeutettuun ryhmään. EU-kansalaiset eivät unionin vapaan liikkuvuuden myötä tarvitse oleskelulupaa työskennelläkseen toisessa jäsenmaassa.  

Ulkomaalaisen työntekijän palkkaaminen on edelleen yllättävän monelle työnantajalle viimesijainen ratkaisu työvoiman saatavuusongelmaan. Suomalaista työntekijää etsitään yleensä viimeiseen asti ennen kuin rohkaistutaan harkitsemaan muualta tänne muuttavaa vaihtoehtoa. Saatavuusharkinta hankaloittaa tämän työsuhteen solmimista entisestään luoden epävarmuutta niin työntekijälle kuin työnantajallekin. Onko palkattavan henkilön ammattinimike saatavuusharkinnan piirissä vai ei? Kauanko lupaprosessissa menee ja milloin työntekijä pääsee työt aloittamaan? 

Saatavuusharkinta on myös kaikille työnantajille viesti siitä, että olisi suotavampaa löytää työntekijä lähipiiristä, eikä etsiä sitä työnantajan kannalta parasta vaihtoehtoa tehtävään työhön ja työpaikkaan muualta maailmasta. Tässä työvoimapulatilanteessa emme kaipaa yhtään nurkkakuntaista ajatusta halutessamme säilyttää pohjoismaisen hyvinvointivaltion elinkelpoisena. 

Esimerkiksi tällä hetkellä saatavuusharkinnan piirissä ovat edelleen hoiva-avustajat, vaikka Suomessa on huutava pula vanhustenhoidon työntekijöistä. Lähi- ja sairaanhoitajat saatavuusharkinnasta on tällä hetkellä toki poistettu. Hoiva-avustaja olisi kuitenkin juuri sellainen avustava tehtävä, jossa voisi aloittaa työuraansa Suomessa ja opiskella siinä ohessa esimerkiksi lähihoitajaksi. Juuri tällaisiin “sisääntuloammatteihin” pitäisi olla mahdollisuus työllistyä esimerkiksi silloin, kun avioparista toinen saa työluvan Suomeen ja toinenkin haluaisi muuttaa mukana.  
 
Puolison mahdollisuus työllistyä ja koko perheen mahdollisuus muuttaa yhdessä Suomeen ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä, kun ihmiset etsivät itselleen uutta kotimaata. Tämä olisi Suomelle selkeä valttikortti, kun kilpailu osaajista käy maailmalla kuumana. 

Asiasanat
Vaikuta Työelämä Eduskuntavaalit 2023