Fortumilta puuttui omistaja, joka kantaisi vastuun tai olisi sanonut “ei”

Syyllisiä on etsitty ahkerasti. Yhdet osoittavat sormella valtion omistajaohjausta ja vastuuministeriä. Toisten mielestä Fortumin merkittävien omistajien, kuten suomalaisten eläkeyhtiöiden johdon, olisi pitänyt ymmärtää Venäjä-riskit. Jotkut etsivät syyllistä operatiivisesta johdosta tai johtoryhmää neuvoneista konsulteista, joiden olisi pitänyt varoittaa ajoissa ja painokkaasti. 
 
Yritysten ekosysteemissä on yksi universaali perustotuus: omistaja on aina lopulta vastuussa ja kärsii seuraukset.  
 
Fortumin kriisissä harvassa ovat olleet johtajat, jotka olisivat nostaneet käden ylös ja lausuneet ”anteeksi, mun moka” tai “minä kannan tästä vastuun”.  
 
Ovatko he kaikki siis vellihousuja? Eivät. Kyse ei ole vastuun pakoilusta. Enemmistöomistaja “valtiossa” vastuu on hajaantunut epämääräisesti nykyisille ja entisille ministereille, ministeriöiden virkahenkilöille, omistajaohjausyksikölle ja ties minne. Kuka on vastuussa, jos valtio on omistaja?  
  
Omistaja, joka astuu esiin  
 
Perheyritysten keskuudessa puhutaan kasvollisesta omistajuudesta. Se on tärkein asia, joka erottaa perheyritykset muulla tavalla omistetuista yrityksistä. Se ei tarkoita aktivistijohtajuutta tai henkilöbrändin rakentamista someen. Se tarkoittaa vastuun ottoa.  
 
Kun bisnes menee mönkään tai julkisuudessa kuohuu, perheyrityksessä loppukädessä omistajan on astuttava esiin. 
Kun pikaruokalaketjun toiminnasta nousee skandaali, julkisuuteen tulee omistaja. Kun koronakriisi sulkee ravintoloita, omistaja tuo julkisuuteen yrittäjän ja työntekijöiden hädän. Kun teollinen yritys ajautuu vaikeuksiin, hyvä kasvollinen omistaja saapuu tehtaalle etsimään ratkaisuja työntekijöiden kanssa. 
 
Tutkimusten mukaan perheyritykset ovat muilla tavoilla omistettuja yrityksiä sitoutuneempia henkilöstöönsä. Kriisitilanteessa ne pitävät paremmin työntekijöistään kiinni. Perheyritykset ovat myös tyypillisesti sitoutuneet vahvasti ja vuosikymmeniksi niille paikkakunnille, joilla ne toimivat. Omistajat ottavat siten merkittävää roolia alueellisen hyvinvoinnin takaajina. 
 
On myös vaikea kuvitella, että perheyrityksen omistajat ottaisivat – omaan mittakaavaansa suhteutettuna – sellaista riskiä kuin Fortum. Varsinkin useampaan sukupolveen ehtineillä perheyrityksillä on miltei dna:han kirjoitettu nöyrä varovaisuus. Ajatellaan, että yritys on kullakin sukupolvella lainassa. Se halutaan jättää paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle.  
 
Perheyritysten liiton iskulauseena on ”Omistajalla on väliä”. Pitää kutinsa.