Hallituksella on syytäkin puuttua työmarkkinoiden toimivuuteen

Suomi ei ole esimerkki toimivista työmarkkinoista: 

• Suomalaisista työttömistä pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden työttömänä olleita on lähes 90.000 eli 35 prosenttia työttömistä, ja määrä nousee koko ajan.  

• Työllisyysaste Suomessa laahaa muita Pohjoismaita kymmenen prosenttia perässä, vaikka työnantajat kärsivät työvoimapulasta.  

• Nykyinen sosiaaliturva ei ole ratkaissut ylisukupolvista syrjäytymistä, vaan työttömyys periytyy sitkeästi isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. 

Orpon hallitus on tekemässä muutoksia työlainsäädäntöön, joita ammattiyhdistysliike pitää ennenkuulumattomina. Teollisuusliiton Riku Aallon mukaan hallitus on tehnyt itsestään työmarkkinaosapuolen ja siksi hallituksen toimia on hänen mukaansa oikeutettua vastustaa poliittisilla lakoilla. Ammattiliitot haluavat työelämäuudistuksiin neuvotteluosapuoleksi.  

Jos Aallon vaatimus toteutuisi, tulisi myös EK kutsua samaan pöytään. Lopputuloksena työmarkkinaosapuolet päättäisivät taas Suomen työmarkkinoiden suunnasta. Kun näytöt työllisyystilanteen korjaamiseksi ovat tähän saakka olleet heikot, on mielestäni oikea aika vaihtaa päätöksentekijöitä. 

Työmarkkinaosapuolten työelämän kehittämistä on ohjannut jo työssä olevien työntekijöiden työolojen ja palkkatason jatkuva parantaminen. Sen sijaan laajempi näkemys työmarkkinoiden toimivuudesta, yritysten kyky työllistää mahdollisimman monia työntekijöitä ja työttömien työllistymisen helpottaminen, ei ole neuvottelupöydissä ollut agendalla.  

Vuosien saatossa vaaditut yksittäiset kohennuksiksi koetut uudistukset ovat johtaneet häkkyrään, jossa yhden nykäisyn vaikutuksia ei kukaan tiedä. Esimerkki tästä oli nk. eläkeputki, jolla työnantaja sai irtisanoa yli 57-vuotiaan työntekijän niin, että työntekijä pääsi nauttimaan koko lopputyöuransa ajaksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa eläkkeen alkamiseen saakka.  

En epäile, etteikö eläkeputkea olisi sen säätämishetkellä kiitelleet niin työnantajat kuin työntekijätkin. Tämän mahdollisuuden soveltamisen lopputuloksena vielä vuonna 2000 yli 55-vuotiaiden työllisyysaste oli Suomessa vaivaiset 40 prosenttia. Vaikka tämä laki vaiheittain kumottiin, niin edelleen kärsimme yli 10 prosenttia heikommasta työllisyysasteesta tässä ikäryhmässä.  Sylttytehdas, josta on aiheutunut Suomen muista maista poikkeava ikäsyrjintä, taisi löytyä täältä. 

Vastaavia hetkessä hyvältä tuntuvia, mutta lopulta haittaa aiheuttavia säädöksiä on muitakin. Näistä joitakin hallitus nyt yrittää muuttaa, kun työmarkkinaosapuolet eivät rakenteellisiin muutoksiin ole kyenneet. 

Esimerkiksi pitkään jatkuva ansiosidonnainen työttömyysturva mahdollistaa täysin työmarkkinakelpoisen työntekijän pohtia seuraavaa urasiirtoaan yli kriittisen työllistymisen aikarajan. Yli kuusi kuukautta jatkuva työttömyys heikentää työnhakijan työllistymistodennäköisyyttä tuntuvasti. Työnhakijan etu on hakeutua mahdollisimman pian takaisin töihin, vaikka tarjolla oleva työpaikka ei lottovoitolta tuntuisikaan. Työllisyydestä on merkittävästi helpompi työllistyä unelmatyöpaikkaan kuin työttömyydestä.  

Vastaavasti vahvaa irtisanomissuojaa markkinoidaan työntekijöiden suojeluna, kun taas sen rekrytointikynnystä nostava vaikutus puheissa sivuutetaan. Olen työurastani toistakymmentä vuotta yrittänyt löytää työlle tekijöitä ja tekijöille töitä. Pitkän työllistämiskokemukseni perusteella tiedän, että työpaikan saaminen Suomessa on tehty perin hankalaksi. Työllistäminen on niin byrokraattista, kallista ja riskialtista, että vain varmasti täyteen työpanokseen yltävillä on siellä tilaa. Ammatinvaihtajat, täsmätyökykyiset, maahanmuuttajat, saati sitten pitkäaikaistyöttömät jäävät turhaan odottamaan kutsua työpaikkahaastatteluun.  

Työn teettämistä säännellään niin monin tavoin, että jopa työntekijät itse hakeutuvat kevytyrittäjiksi tai yksinyrittäjiksi voidakseen työskennellä työehtosopimusten liian kankeaksi koettujen määräysten ulkopuolella. 

Työmarkkinat kaipaavat remonttia, jotta työllisyyden kelkasta ei putoa lisää väkeä. Hallituksen väliintulo työmarkkinoilla on tervetullut, mutta matka rakenteellisille muutoksille, jotka mahdollistaisivat työllistymisen kaikille, on vasta alkumetreillä.