Hyvät ja pahat perheyritykset

Perheyritykset eivät tosiaan ole hyviä tai huonoja. Hyvin omistetut ja johdetut yritykset yleensä pärjäävät kilpailussa ja ovat hyviä, pysyvä työpaikkoja ja toisin päin. Perheyritysten merkitys hyvinvointimme rakentajana on kuitenkin valtava.

McKinsey & Companyn (2023) mukaan perheyritykset tuottavat 70 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Ne työllistävät 60 prosenttia maailman työssäkäyvistä, ja niillä on keskeinen rooli koulutuksen, terveydenhuollon ja infrastruktuurin kehittämisessä omissa yhteisöissään.

Perheyritykset myös koskettavat jokaisen elämää. Jos emme ole omista sellaista, saatamme työskennellä sellaisessa tai toimia hallituksessa. Perheyritykset saattavat olla yhteistyökumppaneita, paikkakuntamme kehityksen moottoreita tai olemme niiden asiakkaita. Perheyritysten erityispiirteiden ymmärtäminen on tärkeää jokaiselle meistä.

Perheyhtiön kansainvälistyminen keskeytettiin, koska suvun matriarkka ei halunnut matkustamisen vähentävän sukulaisten yhteydenpitoa. Alkoholijuomia ei otettu marketketjun tuotevalikoimaan, koska viina oli johtanut traumaattisiin tapahtumiin perheen historiassa, ja perheyhtiön perustaja oli kuollut alkoholismiin.

Golfkenttiä hallinnoiva yhtiö investoi uusiin kenttiin paikkakunnilla, joissa seuraavan sukupolven edustajat opiskelivat. Suuri teollisuusyritys yhtiöitti neljä liiketoiminta-aluettaan, jotta jokainen lapsi pääsi kuokkimaan omaa peltoaan. Maahantuontiyritys osti patriarkan harrastukseen liittyvän yrityksen puheenjohtajan eläköitymistä helpottamaan.

Yllä mainitut esimerkit kuvaavat perheyrityksen olemusta; perheen dynamiikan ja liiketoiminnan dynamiikan välistä vuorovaikusta. Kuten nepotismi perheyrityksessä, se ei ole hyvä tai huono asia, se on fakta. Perheyrityksen strategia on erilainen.

Liiketaloustieteen näkökulmasta perheyrittäjyydessä on kysymys moniulotteisesta ja poikkitieteellisestä ilmiöstä. Käyttäytymistieteet, kuten psykologia, ovat keskeisessä roolissa.

Kaksi keskeistä perheyritystutkimuksessa sovellettavaa teoriaa ovat Bifurcation bias ja Socioemotional wealth (SEW). Ne auttavat ymmärtämään sitä epärationaalisuutta, joka perheyritysten johtamiseen liittyy. Bifurcation bias tarkoittaa epäsymmetristä suhtautumista esimerkiksi henkilöstöön ja taseen eriin. Suhtautuminen työntekijöihin, jotka ovat perheenjäseniä on erilainen kuin ei-perheenjäseniin. Kiinteistö, jossa liiketoiminta aloitettiin voi olla omistajien erityissuojeluksessa ja likviditeetin parantamiseksi myyntilistalle joutuvat ensin esimerkiksi yhtiön omistamat pörssiosakkeet.

SEW taas kuvastaa niitä ei-taloudellisia arvoja ja henkistä pääomaa, josta omistajaperhe nauttii ja jota se tyypillisesti haluaa kasvattaa. Näitä arvoja ovat esimerkiksi vaikutus yhteiskuntaan, hyväntekeväisyys, arvostus paikallisyhteisössä ja ehkä jopa poliittinen vaikutusvalta. 

Perheyrityksen omistaminen ja johtaminen monimutkaistuu ja vaikeutuu mitä pidemmälle yrityksen kehityskaari jatkuu. Organisaatio muuttuu omistajayrittäjän linnoituksesta sisarusten, serkkujen ja pikkuserkkujen omistamaksi valtakunnaksi. Perheet tyypillisesti kasvavat nopeammin kuin yritykset, ja vain yksi suvun jäsen voi kerrallaan toimia toimitusjohtajana tai hallituksen puheenjohtajana.