Uutishuone / Blogit

Perhe omistajana

Kirjoittanut Auli Hänninen toimitusjohtaja, Perheyritysten liitto

Julkaistu 10.11.2018

”Perheyritys ei ole pelkkä työ, vaan ennemminkin elämäntapa. Perhe on ollut yritykselle voimavara.” Pia Hortling, Olvin panimomestari

Mitä Suomi olisi ilman perheyrityksiä? Perheyrityksiä sanotaan usein Suomen talouden selkärangaksi, ja niitä nämä usein vuosikymmeniä samalla paikkakunnalla toimineet yritykset ovatkin. Suomalaiset arvostavat sekä perheyrityksiä työpaikkoina että niiden tuottamia tuotteita ja palveluita. Perheyritysten omistajat ja yrittäjät sanovat usein, että heidän toimintaansa ohjaa ennemmin neljännesvuosisata kuin neljännesvuosi.

Yritysten omistussuhteista ja omistajista ei yleensä ole saatavissa tietoa perinteisistä tilastoista. Tämä vaatisi vähintäänkin yksityiskohtaisten verotietojen yhdistämistä taloudelliseen tietoon yrityksistä. Omistajaa on usein vaikea selvittää myös monimutkaisten ja eri osat yhteen sitovien yritysrakenteiden vuoksi.

Perheomistuksen selvittäminen voi olla vielä hankalampaa. Tietojärjestelmiin tallennetusta tiedosta ei pystytä selvittämään perheyrityksen olennaista elementtiä, omistajan tahtotilaa siirtää yritys perheessä eteenpäin. Tästä syystä perheyrityksiin voidaan lukea myös sellaisia yrityksiä, joissa tahtotilaa omistuksen siirtämiseen ei ole. Usein myös yksinyrittäjät tulevat perheyritysmääritelmän perusteella luetuksi perheyrityksiksi.

Perheyritysten määritelmää on pohdittu niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) työryhmä on vuonna 2005 laatinut määritelmäehdotuksen, jonka pohjalta Euroopan unioni (EU) on vuonna 2009 julkaissut perheyrityksen määritelmän.

EU:n komission asiantuntijatyöryhmän mukaan yritys on perheyritys, jos siihen pätevät seuraavat ehdot:

  1. Äänivaltaenemmistö on yrityksen perustaneella luonnollisella henkilöllä/perustaneilla luonnollisilla henkilöillä tai yrityksen osakekannan hankkineella luonnollisella henkilöllä/hankkineilla luonnollisilla henkilöillä tai heidän puolisoillaan, vanhemmillaan, lapsillaan tai lasten rintaperillisillä.
  2. Äänivaltaenemmistö voi olla välillistä tai välitöntä.
  3. Vähintään yksi suvun tai perheen edustajista osallistuu virallisesti yrityksen johtoon tai hallintoon.
  4. Listatut yhtiöt täyttävät perheyritysmääritelmän, mikäli yrityksen perustajalla tai yrityksen (osakekannan) ostaneella henkilöllä tai heidän perheellään tai jälkeläisillään on 25 prosentin osuus yhtiön osakkeiden tuottamasta äänivallasta.

Määritelmän mukaisiin perheyrityksiin kuuluvat myös yritykset, joissa ei ole vielä tehty ensimmäistä sukupolvenvaihdosta, sekä toiminimet ja itsenäiset ammatinharjoittajat edellyttäen, että on olemassa juridinen itsenäinen kokonaisuus, joka voidaan siirtää eteenpäin.

Perheyritysten taloudellinen merkitys Suomessa

 Perheyritysten liitto julkaisi vuonna 2017 tutkimuksen perheyritysten merkityksestä Suomessa. Tutkimuksen pohjana on KTT Kalevi Tourusen Tilastokeskukselle vuonna 2014 toimittamat tiedot yritysten omistuksista. Omistukset on identifioitu haastatteluin, nettihauin sekä näiden yhdistelmänä.

Yrityssektori on kyseisenä vuonna luonut 59,8 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Sektorin rakenne on hyvin tyypillinen pienelle avoimelle kansantaloudelle: teollisuus, liikenne ja tietoliikenne, palvelut sekä tukku- ja vähittäiskauppa muodostavat suurimman osan Suomen bruttokansantuotteesta. Näille sektoreille työllistyy myös yli 80 prosenttia yrityssektorin työntekijöistä.

Tässä yrityssektorissa toimivat myös perheyritykset. Tutkimuksen mukaan perheyritykset työllistävät enemmän kuin muulla tavalla omistetut yritykset. Perheyritykset tuottavat 29,9 prosenttia yrityssektorin jalostusarvosta ja työllistävät 37,4 prosenttia yrityssektorin työntekijöistä. Jos itsensä työllistäjät lasketaan mukaan perheyrityksiin, ovat luvut 37,7 prosenttia ja 46,6 prosenttia.

Perheomistus on yleisin omistusmuoto pienissä yrityksissä: noin 75 prosenttia pienistä yrityksistä on perheomisteisia. Perheyritysten määrä laskee yrityksen koon kasvaessa; keskisuurista yrityksistä 38 prosenttia on perheyrityksiä ja suurista yrityksistä 20 prosenttia. Perheyritysten toimialajakauma eroaa muulla tavalla omistettujen yritysten toimialajakaumasta. Pienissä yrityksissä erot eivät ole niin suuret, mutta keskisuurissa ja suurissa yrityksissä erot ovat selvät.

Perheyritykset toimivat teollisuudessa, tukku- ja vähittäiskaupassa, palveluissa sekä liikenteessä ja tietoliikenteessä, kun taas muulla tavalla omistetut yritykset toimivat kiinteistötoimialalla, palveluissa ja teollisuudessa. Kiinteistötoimialalla ero on merkittävä; perheyritysten osuus tällä toimialalla on selvästi pienempi kuin muilla toimialoilla.

Perheyritykset eroavat muulla tavalla omistetuista yrityksistä erityisesti siinä, että omistajilla on pyrkimys siirtää yritys suvussa eteenpäin. Suomalainen toimintaympäristö voi näyttää omistajille monimutkaisen luonteensa, sillä omistajia koskee niin yritystoimintaan kuin henkilöihinkin liittyvä lainsäädäntö. Toimintaympäristön kehittämisessä olisi tärkeää huomioida, ettei se muodostu kohtuuttomaksi yritystoiminnan ja työpaikkojen jatkuvuuden kannalta. Sukupolvenvaihdoksessa perheyritys siirretään eteenpäin jatkajille. Yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että yritystoiminnassa tarvittava omaisuus säilyy omistajanvaihdoksesta huolimatta yritystoiminnan käytössä.

Perheyritysten taloudellisesta suoriutumisesta verrattuna muulla tavalla omistettuihin yrityksiin ei ole kattavia tutkimuksia, koska perheyrityksiä ei perinteisesti ole tilastoissa erotettu muulla tavalla omistetuista yhtiöistä. Perheyritysten liiton tutkimus pyrkii paikkaamaan tätä aukkoa. Tutkimuksen perusteella on voitu arvioida eri tavoin omistettujen yritysten suoritusta vuonna 2014, mutta sen perusteella ei voida tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Kyseisenä vuotena perheyritysten sijoitetun pääoman tuotto oli kaikissa kokoluokissa parempi kuin muilla tavoin omistetuissa suomalaisyrityksissä. Ulkomaisiin yrityksiin verrattuna perheyritysten pääoman tuotto oli parempi isoissa ja pienissä yrityksissä, mutta keskisuurissa ulkomaisissa yrityksissä pääoman tuotto oli selvästi parempi kuin millään muulla tavalla omistetuissa.

Perheyritys on erilainen

 Perheyritykset edustavat omistajuuden muotoa, jossa yrityksen toimintaperiaatteet ja -tavat saattavat erota muulla tavoin omistettujen yritysten vastaavista. Perheyritykset toimivat pitkäjänteisesti yli sukupolvien. Tätä on selitetty esimerkiksi yrityksen ja perheen välisellä siteellä.

KTT Krista Elo-Pärssinen ja toimittaja Eveliina Talvitie kertovat vuonna 2010 julkaistussa kirjassaan Perheyritys on enemmän perheyritysten pitkäjänteisen menestymisen aineksista. Perheyrityksessä yhdistyvät yrittäminen, omistaminen ja perhe. Se tekee perheyrityksestä ainutkertaisen. Perheen ja yrityksen vuorovaikutus ja niiden välinen jännite syntyy, kun perheellä ja yrityksellä on erilaiset olemassaolon syyt ja tavoitteet. Perheyrityksessä omistajilla on kasvot. Kasvollisuus merkitsee, että omistaja tuntee henkilökohtaista vastuuta palvelun ja tuotteiden laadusta ja henkilöstön hyvinvoinnista. Yrityksen maine on sama kuin omistajan maine, varsinkin, jos yritys voidaan yhdistää omistajaan esimerkiksi saman nimen kautta.

Arvot ohjaavat yritysten toimintaa. Kaikki yritykset toimivat joidenkin arvojen mukaisesti, vaikka niitä ei olisi kirjattu mihinkään. Arvojen perusteella tehdään päätöksiä. Ne ohjaavat myös sitä, miten sidosryhmiin suhtaudutaan tai minkälainen käytös on yrityksessä sallittua. Perheyrityksessä yrityksen perustajan arvot ovat merkittävässä roolissa ja jäävät usein elämään yrityksen seuraavissakin vaiheissa. Myös seuraavien sukupolvien perheenjäsenten arvot muokkaavat myöhemmin yrityksen toimintaa. Uudet omistajat voivat myös ilmentää vanhoja arvoja uudella tavalla.

Perheyrityksen arvot voivat antaa yritykselle mahdollisuuden kilpailuetuun, mutta se edellyttää, että omistajat, myös uudet, sitoutuvat niihin. Perheyrityksessä arvot yhdistävät perheen ja yritystoiminnan. Vaikka eri perheillä on erilaiset arvot, Elo-Pärssisen ja Talvitien keräämiin haastattelujen perusteella voidaan löytää arvoja, jotka ovat yhteisiä suurimmalle osalle perheyrityksiä.

Perheyrityksen omistaminen on aktiviisille omistajille elämäntapa, joka antaa heidän elämälleen merkityksen. Tämä tuo yrittämiselle myös muita kuin taloudellisia merkityksiä. Perheyritysten arvoissa korostuvat myös perinteiden arvostaminen, vaikka katse on tiukasti tulevaisuudessa. Perinteistä lähtien jokainen sukupolvi rakentaa omalla panoksellaan yrityksen tulevaisuutta. Myös vastuullisuus koetaan perheyrityksissä tärkeäksi. Se tarkoittaa vastuuta henkilöstöstä, asiakkaista ja lähiympäristöstä. Vastuullinen toiminta pitkäjänteistä.

Yksi perheyritysten yrityskulttuuriin vaikuttava piirre on pyrkimys elää hyvin turvallisesti. Jos tämä on määräävä arvo perheyrityksessä, se voi muodostua myös kasvun jarruksi. Elo-Pärssinen on vuonna 2008 tutkinut perheyritysten omistajien arvoja. Tämän kyselytutkimuksen tulosten mukaan melkein 45 prosenttia vastaajista piti elämän merkityksellisyyttä tärkeimpänä omistamisen arvona. Vastuullisuus sai toiseksi eniten ensimmäisiä sijoja (19 %) ja perheen turvallisuutta arvostettiin kolmanneksi eniten (11 %).

Yrityksen, omistajuuden ja perheen hallintaa

Perheyritys eroaa muulla tavalla omistetusta yrityksestä erityisesti sen takia, että perheyrityksen hyvä johtaminen ja ohjaaminen edellyttävät kolmen eri osa-alueen hyvää hallintaa: yrityksen, omistajuuden ja perheen. Perheyrityksen toimielimiä ovat johtoryhmä, hallitus, yhtiökokous, perhekokous, perheneuvosto ja omistajaneuvosto. Näistä johtoryhmä, hallitus ja yhtiökokous ovat yhteisiä kaikille yrityksille.

Perheen ja yrityksen koko, yritystoiminnan monimutkaisuus sekä omistajien ja sukupolvien määrä vaikuttavat siihen, minkälainen hallintamalli perheyrityksessä olisi hyväksi. Tärkeintä ei ole se, että jokaisessa perheyhtiössä on kaikki toimielimet, vaan se, että ne toimivat käytännössä. Kun perheyritys kasvaa sukuyritykseksi, myös tarve kasvattaa rakenteita lisääntyy. Hyvä hallintamalli ja niiden toiminta käytännössä auttavat perheenjäseniä, omistajia ja johtoa saavuttamaan yhteiset tavoitteet. Hallintamallissa tärkeää on myös eri toimielinten roolit ja tehtävät. Jos roolit ovat sekaisin, yhtiön johtaminen vaikeutuu. Yhtiön toimivalle johdolle on tärkeää, että sen toimintaa ohjaa ja valvoo hallitus, eivät perheenjäsenet tai omistajat suoraan.

Yrityksissä toimintaa ohjaavat prosessit ja strategiat kehittyvät nopeasti, vaikka niitä ei luotaisikaan tietoisesti. Perheyrityksissä taas prosessit ja käytännöt ovat muodostuneet ajan saatossa, ja ne ohjaavat myös perheen ja suvun toimintaa. Kun omistajien määrä kasvaa, on hyvä pysähtyä miettimään, ovatko toimintamallit hyvät ja riittävät, vai pitäisikö niitä kehittää. Muulla tavoin omistetuilla yrityksillä on yhtä lailla omat hallintomallinsa ja organisaatiorakenteensa, mutta niissä ei tarvitse miettiä perheen ja yrityksen tahdon yhteensovittamista.

Ensimmäisen polven perheyrityksissä perheenjäsen on yrityksen perustaja ja tyypillisesti ainoa tai suurin omistaja. Hän toimii yleensä operatiivisessa vastuussa toimitusjohtajana ja usein myös hallituksen puheenjohtajana. Kun yritys kasvaa, myös perustajan rooli kehittyy ja muuttuu, viimeistään toisen sukupolven tullessa mukaan. Sukuyrityksessä voi olla jo paljon omistajia, jotka eivät ole millään tavalla tekemisissä yrityksen kanssa. Tästäkin syystä on tärkeää luoda toimintamalleja, joilla omistajien kiinnostus yritykseen säilyy. Samalla tavalla on tärkeää se, että omistajien työskentelystä yrityksessä on yhteiset pelisäännöt: perheen yhtenäisyyden säilyttämiseksi on hyvä, että pelisäännöistä on yhdessä keskusteltu ja sovittu.

Perheyritysten yhteiskuntavastuu

Yritykset tarvitsevat yhteiskuntaa toimiakseen, mutta samalla yhteiskunta tarvitsee yrityksiä ja niiltä saamiaan verotuloja. Yrityksen ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa. Jos yritys ei pitkällä aikavälillä siihen kykene, se ei voi suoriutua muistakaan vastuista. Ensisijaisesti yritys hoitaa yhteiskuntavastuunsa maksamalla veroja ja pitämällä huolta työntekijöistään ja sidosryhmistään.

Yhä useammin yhteiskunnassa kuitenkin koetaan, että osakeyhtiön lain mukainen tarkoitus voiton tuottamiseen ei riitä, vaan yrityksen pitää osallistua yhteiskunnan toimintaan muillakin tavoilla. Perheyrityksissä yhteiskuntavastuu on osa perheen ja yrityksen arvomaailmaa. Suomalaiset perheyritykset ovat suuria veronmaksajia toimintapaikkakunnillaan mutta myös koko Suomen tasolla. Perheyritykset ovat myös hyvin sitoutuneita niihin paikkakuntiin, joissa ne toimivat; yritys on saatettu perustaa niille sijoilleen jo sata vuotta sitten.

Yritysten tärkeimmät sidosryhmät ovat työntekijät ja asiakkaat. Perheyritysten kasvolliset omistajat näkyvät usein työntekijöille ja asiakkaille, mikä korreloituu perheyritysten maineessa hyvinä työnantajina sekä tuotteiden ja palveluiden tuottajina.

Perheyrityksille omistaminen on välittämistä.

Perheyritysten liitto on suomalaisten perheyritysten ja kasvollisten omistajien vuorovaikutusverkosto, edunvalvontaorganisaatio sekä asiantuntija- ja valmennusjärjestö. Liittoon kuuluu noin 450 jäsenyritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 35 miljardia euroa ja työntekijämäärä 175 000. Liiton on perustanut Peter Fazer vuonna 1997.

Auli Hänninen on juristi ja Perheyritysten liiton toimitusjohtaja. Aiemmin hän on työskennellyt Yleinen työttömyyskassa YTK:n toimitusjohtajana. Kirjoitus on osa teoksesta ”Osaava omistaja – hyvän omistamisen käsikirja”.

Asiasanat
Tilaa uutiskirjeemme tästä