Perheen kulissien takana kuohuu

Edellinen blogimme käsitteli ulkoisia, kuten talouden vaihteluihin, liittyviä kriisejä ja perheyritysten erityisiä voimavaroja selviytyä niistä. Perheyrityksillä meneekin tyypillisesti tällaisissa kriiseissä muita yrityksiä paremmin. Entä mitä tapahtuu, kun kriisi onkin sisäinen: sisarukset ovat riidoissa, vanhempien ja lasten välit ovat poikki, isä tai sisko sairastuu vakavasti, aviopuoliso jää kiinni pettämisestä, tulee avioero, perheenjäsen kärsii addiktiosta, tai riidellään rahasta, puolisoiden rooleista, lastenkasvatuksesta tai vaikkapa suvun kesämökin terassiremonttiin liittyvästä kustannusjaosta. Vaikka ulkoinen maailma jatkaa entisellään, on perheen ja suvun sisäinen maailma sekasorron vallassa ja jokainen perheenjäsen voi tuntea surua, ahdistusta ja toivottomuutta nukkumaan mennessään. Kuinka tästäkin taas selvitään?

Perheyhtiö on sitä perheyritysmäisempi, mitä vahvemmin perheen dynamiikka ja liiketoiminta ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Monien kriisien syy todella liittyy ihan tavalliseen perhearkeen. Tällaiset kriisit ovat yleisiä ja tavallisia, eivätkä millään tavalla mystisiä. Ne kuitenkin vievät perheenjäsenten mielenrauhan ja voivat pahimmillaan halvaannuttaa liiketoiminnan.

Perheyrittäjäperheiden sisäisiä kriisejä on tutkittu akateemisesti todella vähän. Tätä voi selittää se, että perheen sisäiset kriisit ja niiden vaikutukset yrityksen elinvoimaan ovat arkoja aihepiirejä, joista ei puhuta mielellään. Usein perhe kokee omat ongelmansa niin ainutlaatuisina ja häpeällisinä, että niiden jakaminen voi tuntua mahdottomilta. Lojaalisuus muita perheenjäseniä kohtaan johtaa usein siihen, että monimutkaisia konflikteja ei haluta avata ulkopuoliselle. Niiden jakaminen voi kuitenkin helpottaa sydäntä – ja niiden tutkiminen voisi johtaa siihen, että löytäisimme inhimillisen äänen perheyritysten sisäisille kriiseille ja myös keinoja niistä selviämiseen.

Perheen sisäisten ongelmien juurisyyt voivat olla kaukana menneisyydessä. Ylisukupolviset traumat voivat aiheuttaa konflikteja sukupolvesta toiseen: sodan kauhujen murtama isä ei ottanut lapsiaan syliin tai kehunut heitä, eikä puhunut mistään avoimesti, mutta velvoitti lapsiaan ahkeruuteen ja yrityksen jatkamiseen. Lähes samaa kaavaa toistaa usein seuraava sukupolvi, hieman eri nyanssein. Traumojen juurisyy voi kuitenkin myös unohtua matkan varrella tai muuttaa muotoaan. Edellisten sukupolvien valtataistelut tai vaikkapa käsittelemättä jäänyt perheenjäsenen itsemurha saattavat varjostaa omistajaperheen elämää pitkään. Traaginen tapahtuma voi muuttua hiljaiseksi epäluottamukseksi sukuhaarojen välillä ja estää yhteisomistuksen ilon ja yksituumaisuuden. 

Perheen kriisejä on vaikea padota perheen sisälle pidemmässä juoksussa. Jos omistajaperheen jäsenten välit jäätyvät on liiketoiminta aina vaarassa. Johtamisjärjestelmä voi halvaantua ja katkerien riitojen laineet johtavat pahimmillaan julkisiin oikeustaisteluihin ja lopullisiin välirikkoihin.