Riidat ratkotaan puhumalla

Meillä oli kunnia saada vieraaksemme presidentti Martti Ahtisaari, joka oli juuri edellisenä viikonloppuna palannut New Yorkista. Terveisinä matkaltaan hän toi huolen maailman tämänhetkisestä tilanteesta. Ahtisaari tiivisti asian hienosti, nyt ei puhalleta yhteen hiileen. Kun tilanne tuntuu hankalalta, pitää Ahtisaaren mukaan kuitenkin yrittää keskustella yhä jämerämmin. Vuodet kansainvälisessä rauhavälityksessä ovat opettaneet hänelle, että riidat ratkotaan puhumalla.

Presidentti Ahtisaaren jälkeen riitojen ratkaisemisen teemaa jatkettiin työmarkkinoiden ja kansainvälisen rauhanvälityksen näkökulmasta, kun valtakunnansovittelija Minna Helle ja CMI:n rauhanvälittäjä Hussein al-Taee keskustelivat teemasta. On toisaalta täysin selvää, että samat asiat nousivat keskustelussa esille, onhan aina kysymys ihmisten välisistä suhteista. Mutta tästä huolimatta olin hämmentynyt, kuinka samoin sanoin Helle ja al-Taee kuvasivat sitä, miten riitoja pystytään ratkaisemaan. Molempien viesti oli positiivinen, kaikki riidat ovat ratkaistavissa. Al-Taee muistutti lisäksi siitä, että kaikki riidat ovat ihmisten aloittamia, on heidän vastuullaan myös ratkaista ne. Millä riidat sitten ratkaistaan? Tässä hyvä lista, on sitten kysymys työpaikan, perheen tai kansainvälisen konfliktin ratkaisemista: ole empaattinen, kuuntele ja kysy, ole aidosti kiinnostunut toisen näkemyksistä ja unohda omat oletuksesi, niiden pohjalta ei kannata toimia.

Kun kuuntelee ja kysyy, ei tarvitse olettaa mitään. Esimiehenä ja työkaverinakin on helpompi olla jämäkkä, kun on ensin kuunnellut toisen näkemyksen. Keskustelijat pitivät tärkeänä taitona työelämässä ja elämässä yleensä kykyä empatiaan. Meille juristeille Minna Helle – itsekin juristi – antoi loistavan neuvon: Älä kuunnellessa keskity vasta-argumenttien pohtimiseen, vaan anna toiselle tilaa ja keskity kuuntelemiseen. Perheyritystarinassa kuvattiin epäonnistumista, joka johti siihen, ettei yritystä enää ole. Mitkä asiat johtivat tähän? Ihmiset, jotka eivät toimikaan niin kuin suunnitelmiin ja johtamismalleihin on kuvattu. Meillä ihmisillä on se tapa, emme useinkaan ole rationaalisia toimijoita, vaikka haluamme ajatella niin. Luottamus ja sen menettäminen, ihmisten välillä pitää olla luottamus ja kunnioitus, jotta asioista voidaan sopia. Vaikeita asioita ei osata käsitellä, ei keskustella, ei kuunnella. Iltapäivän päätteeksi Henrik Dettmann kertoi Susijengistä, meidän omasta koripallomaajoukkueestamme. Miten Susijengistä on tehty joukkue, miten sitä johdetaan? Dettmann tiivisti asian yhteen lauseeseen: Syötä pallo vapaalle miehelle!

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kentällä on kerrallaan viisi pelaajaa, joiden pitää kunnioittaa ja arvostaa toisiaan. Tästä syntyy luottamus ja silloin pallo syötetään aina vapaalle miehelle, päätöstä ei tehdä muulla perusteella. Kaikki kentällä ovat yhtä arvokkaita. Illalla päivän antia pohtiessani ajattelin, että kyllähän minä nämä tiesin. Mutta ajatus jatkui, että kyllä, järjellä tiedän, mutta ymmärränkö aina kuitenkaan. Kuinka usein syyllistyn siihen, että esitän omat mielipiteeni kuuntelematta toista? Ja vaikka kuuntelen, oikeasti pohdin jo vasta-argumenttia. Näiden harjoittelusta minun on hyvä aloittaa.

Suomalaista yhteiskuntaa laajemmin pohtiessani tuli ensimmäisenä mieleen toisen osapuolen kunnioitus ja arvostus, tai oikeastaan sen puute. Nykyisen nopean viestinnän maailmassa, kun meillä kaikilla on mediat käytössämme, unohtuu toisen kunnioitus. Emme edes yritä ymmärtää toisen näkemystä, huudamme oman mielipiteemme ja kuvittelemme, että kovin huutaja on oikeassa. Tämän pitää muuttua, jotta pystymme kehittämään yhteiskuntaa. Työmarkkinariitojen ja rauhanvälityksen oppeja noudattaen, kun kuuntelemme ja kunnioitamme toista osapuolta ja heidän mielipiteitään, saamme aikaiseksi enemmän kuin kompromissin. Jos tärkeintä on voittaa toinen, menettää mahdollisuuden parhaisiin mahdollisiin ratkaisuihin.