Siirretäänkö kelloja..?

Toukokuun Talouselämän (nro. 18) kannessa komeili kuva kansainvälisesti menestyvästä Pop-tähti Almasta, kuva oli varustettu kuvatestillä ”Vientitoivo”. Muutamia vuosia aikaisemmin kuvassa olisi todennäköisesti ollut kännykkä, nosturi tai paperikone. Ilmeisesti vuorineuvos Tauno Matomäen viisaus siitä, että Suomesta ei kannata viedä maailmalle mitään hevosta pienempää, ei enää pidä paikkansa? Niin, kyllä maailma on muuttunut.

Ulkomaankaupan trendeistä

Ulkomaankaupassa nähtävissä muutamia selkeitä piirteitä, jotka ovat muuttuneet Matomäen ajoista. Ensinäkin, yritysten toimitusketjut ylittävät yhä useammin maantieteelliset rajat. Tämä tarkoittaa sitä, että yritykset ostavat, myyvät ja toimivat entistä enemmän hankintaketjuissa yli maiden rajojen. Digitalisaatio- ja teknologiakehitys ovat omiaan vahvistamaan tätä kehitystä.

Toinen näkyvä asia on liitännäinen edelliseen; kansainvälisen kaupan regulaation merkitys korostuu, jolla viittaan erityisesti ns. terrorismin ja rahanpesusääntelyyn sekä erilaisiin pakotteisiin. Näyttää siltä, että tämän kaltainen kansainvälinen regulaatio on entistä aktiivisempi väline kansainvälisessä (kauppa)politiikassa.

Kolmas kehityssuunta on, että kaupan rahoitukseen liittyvät kauppatavat ovat muuttuneet ja kehittyneet. Tämä on liitännäinen sille, että myytävät tuotteet ja palvelut ovat usein hevosta pienempiä ja jopa aineettomia. Avoimiin maksuihin ja ns. Trade Finance –ratkaisuihin perustuvat kauppatavat ovat monipuolistuneet sekä kehittyneet ja niiden hallinta vaikuttaa suoraan yritysten kilpailukykyyn kansainvälisillä markkinoilla. Tässä suomalaisyritykset antavat kilpailijoilleen tarpeettomasti etumatkaa. Tämä harmittaa erityisesti siksi, että asian ratkaiseminen on omissa käsissä toisin kuin kaksi muuta yllä mainituista trendeistä.

Tuntevatko vientiyritykset markkinan muuttuneet vaateet?

Tuoreen Pk-yritysbarometrin mukaan yli 60 prosenttia vientikaupasta toteutetaan ns. avoimena kauppana. Tämä tarkoittaa sitä, että tilausta vastaan lähetetään myytävä tuote ja odotetaan maksun suorittamista sovitus maksuajan jälkeen. Samaan aikaan Eurooppa-tasolla tarkasteltuna yli 40 %:ssa yritysten välillä käytävästä kaupasta toteutetaan muuna kuin avoimena kauppana eli kaupan rahoituksen keinot ovat käytössä. Myytäessä kehittyviin maihin, joissa rahan hinta on korkea, ostajat haluavat saada vielä pidempiä maksuaikoja ja vielä innokkaammin rahoitusta myyjän tarjoamana. Miten tähän asiakasvaateeseen voidaan vastata, jos kaupasta yli 60 % toteutetaan avoimena kauppana?

Kuluttaja-asiakkaina törmäämme jatkuvasti myyjän tarjoamiin maksu- ja/tai rahoitusvaihtoehtoihin, oli sitten kyse auton ostosta, huonekaluista tai lähes mistä tahansa. Näiden rahoitusvaihtoehtojen tarkoitus on tukea myyntiä. Vastaavat keinot ovat käytössä ulkomaankaupassa ja näitä kilpailijamme hyödyntävät.

Niin, pitäisikö niitä kelloja siirtää…?

Kaksi kertaa vuodessa tapahtuva kellonaikojen muuttaminen tuntuu joka kerta yhtä turhalta. Turhuus tulee siitä, että alkuperäinen syy kellon siirtämiselle eli valon maksimointiin valveillaoloaikana, ei enää ole relevanttia. Ulkomaankauppaan liittyvät trendit heijastuvat suoraan vientiyrityksen kilpailukykyyn ja arkeen, siksi näiden muutosten huomioiminen omassa toiminnassa on relevanttia. Kysymys kuuluu, vastaako yrityksesi ulkomaankaupan käytännön muuttuneeseen markkinaan eli tarvitseeko kelloja siirtää?

Antti Niemelä
OP- yrityspankki