Terveisiä Brysselistä!

Suomen kaltainen pieni, mutta vakaa ja edistyksellinen maa saa usein kokoonsa nähden merkittävän roolin kansainvälisessä yhteistyössä. Tämä pitää paikkansa myös perheyritysten eurooppalaisessa edunvalvonnassa, jossa Perheyritysten liitto kuuluu European Family Businesses EFB:n kantaviin voimiin. Brysselissä toimivan EFB:n jäsenistö muodostuu 14 kansallisesta perheyritysjärjestöstä, ja sen tavoitteena on laajentaa jäsenkunta kattamaan koko EU-alueen mahdollisimman hyvin.

Perheyrityskentän edunvalvonnan ytimessä ovat jatkuvuuden turvaaminen sekä yrityspääoman kohtelun neutraliteetti verrattuna muihin omaisuuslajeihin ja velkaan. Molempiin asiakokonaisuuksiin liittyy keskeisesti yritysten ja omistajien kansallinen verotus, joka taas ei kuulu EU:n toimivaltaan. Silti edunvalvonta myös Brysselissä on sekä mielekästä että vaikuttavaa.

EFB:n hallituksen jäsenenä olen saanut lähietäisyydeltä seurata, miten järjestö on toistuvasti onnistunut nostamaan parlamentin ja komission agendalle perheyritysten kannalta tärkeitä teemoja. Eurooppalaisessa edunvalvonnassa ei ole pikavoittoja, mutta perheyritysnäkökulman esillä pitäminen on tärkeä tehtävä.

Aina on myös parantamisen varaa, ja EFB:n hallitus on juuri käynnistänyt tulevien vuosien strategiasuunnittelun. Itse toivoisin, että omistajuuden merkityksestä puhuttaisiin nykyistä aktiivisemmin ja selväsanaisemmin. Mielenkiintoista kyllä, se ei näytä olevan aivan helppo aihe tietyissä Manner-Euroopan maissa. Minulle omistajuus tarkoittaa vastuunottoa, hyvinvoinnin luontia ja jakamista, rakentavaa vuorovaikutusta kaikkien sidosryhmien kanssa – ja uskon, että Suomessa on varsin hyvä maaperä tällaisille näkemyksille perustuvaan keskusteluun. Sen sijaan muualla Euroopassa keskuskeluilmapiiri saattaa olla tulehtuneempi: myös perheyritysten omistajuutta yhdistetään varallisuuden epätoivottuun keskittymiseen ja kohtuuttomaan rikastumiseen. Ilmeisesti kateus ei olekaan ainoastaan suomalainen tauti.

EFB:n kokouksessa Amsterdamissa toukokuun lopulla puhunut komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoittautui perheyritysten suureksi ystäväksi. Kiinnostava kysymys onkin, voisiko perheyrityksillä – kansallisesti tai Euroopan laajuisesti – olla jotakin ainutlaatuista annettavaa Euroopan unionin tulevaisuutta koskevaan keskusteluun. Otan mielelläni vastaan PL:n jäsenyritysten edustajien ajatuksia siitä, miten EFB:n kautta voisimme vaikuttaa paremman Euroopan ja vahvempien perheyritysten puolesta.

Alexander Bargum