Vuoropuhelu sukupolvelta toiselle – vastuullisesti

Catharina (Katri) Antell perusti yrityksen vuonna 1880. Katrin mies oli sairastunut ja lapsilla oli nälkä. Katri sai jauhosäkin velaksi Kortekankaan pappissuvulta. Katri leipoi, möi torilla, ruokki lapsensa ja maksoi lainansa. Hän alkoi menestyä. Luulen, että Katri ei koskaan unohtanut, millaista oli, kun on nälkä. Kun myöhempinä vuosina joku tuli käymään yrityksessä, Katri tarjosi kävijälle aina pientä syötävää. 

Vielä tänäänkin vaalimme Katrin perinnettä. Ei siksi, että me tietäisimme jotain nälästä, vaan siksi, että vieraanvaraisuus on aina paikallaan.

Tarinoilla voi sitoa sukupolvien helmet helminauhoiksi. Olemme osa jatkumoa, osa jotain itseämme isompaa. Ymmärrämme, että me emme ole määränpää vaan ainoastaan viestikapulan kantaja. Pyrimme antamaan yrityksemme eteenpäin pykälän vahvempana kuin sen itse saimme. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen vielä saatamme yritystä eteenpäin ja huolehdimme sekä yrityksestä että nuoresta polvesta. Näin syntyy merkitys.

Tarinan jatkuminen on toisinaan vaakalaudalla. Joskus vaaran aiheutamme itse, joskus sen aiheuttaa syvä kriisi kuten sota tai pandemia. Kun vaara tulee ulkoa, on tärkeää, että valtio auttaa selviytymään kriisin yli. Tuki ei ole tärkeää tarinan vuoksi – se on tärkeää, jotta työpaikat, osaaminen ja verotulot säilyvät. Kokeneita yrittäjiä ei ole pienessä maassa koskaan liikaa.

Sanna Marinin johtama hallitus sanoi pandemian alussa, ettei ”yksikään yritys ajaudu konkurssiin koronan vuoksi”. Jos valtioneuvosto on luottamuksen arvoinen, annamme vahvan luottamuksen viestin tuleville sukupolville: Suomi pitää huolen omistaan. Suomi tarvitsee menestyäkseen luottamusta ja arvostusta, sekä sukupolvien yli että yrittäjien ja valtion kesken.

________________

Kirjoitus on Perheyritys-lehden 1/2021 pääkirjoitus.