Uutishuone / Eduskuntavaalit 2023

Perheyritysten liiton vaalitavoitteet

Julkaistu 10.02.2023

Perheyritykset ovat talouden selkäranka. Ne ovat Suomeen sitoutuneita työllistäjiä ja investoijia. Perheyritysten liitto on valinnut 2023 vaaleihin neljä pääteemaa: Keskisuuret kasvajat eli ”Mittelstandit”, työvoima, verotus ja investoinnit.

Perheyritysten ja niiden toiminnasta syntyvän hyvinvoinnin varmistamiseksi vuoden 2023 eduskuntavaaleihin Perheyritysten liitto on valinnut neljä pääteemaa:  
 
1. Keskisuuret kasvuyritykset eli niin sanotut “Mittelstand” -yritykset 
2. Työvoima  
3. Verotus 
4. Investoinnit 

 
Kun geopoliittinen epävarmuus pahenee, kilpailukykyiset olosuhteet yrittämiselle ja omistamiselle pitää varmistaa. Avainasemassa ovat kotimaiset omistajat, jotka ovat sitoutuneet toimimaan Suomessa läpi vaikeidenkin suhdanteiden.  
 
Suomeen sitoutuneiden perheyritysten luottamus yrittämisen ja työllistämisen kannattavuuteen luo hyvinvointia koko Suomelle.  

Sanotaan, että perheyrityksen kvartaali on 25 vuotta. Yritys on vain lainassa tällä sukupolvella ja se annetaan paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle. Vastuullinen tulevaisuuden kestävä kasvu on perheyritysten ajattelun ytimessä.  

1. Mittelstand -strategia  

Mittelstand-yritysten eli 50–499 henkeä työllistävien yritysten, vipuvaikutus on moninkertainen niiden määrään nähden. Mittelstand-yrityksiä on Suomessa 3500 kappaletta ja osuus Suomen yrityskannasta on vain 1 prosentti. Niiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on reilusti yli neljännes. Osuus kaikkien yritysten liikevaihdosta on lähes kolmannes. Mittelstandeja tarvitaan myös vahvistamaan vientiä, koska nyt vain 100 yritystä tuottaa 2/3 Suomen viennistä. Viennin kivijalka on liian kapea. 

Merkittävä osuus, 1500 kappaletta, Mittelstand-yrityksistä on perheyrityksiä. Sen lisäksi, että perheyritykset ovat Mittelstand- yritysten selkäranka, keskisuurten yritysten omistajat ovat huomattavan aktiivisia perustamaan uusia yrityksiä, tekemään yrityskauppoja ja toimimaan myös businessenkeleinä stratupeissa. 

Suomen pitää saada enemmän keskisuuria kasvollisia kasvuyrityksiä. Tutkimusten mukaan yrittäjävetoisista Mittelstand yrityksistä 80 prosenttia on selkeästi kasvuhakuisi ja 50 prosenttia tekee vientiä tai toimii muutoin kansainvälisesti. Muissa työnantajayrityksissä vastaavat osuudet ovat 49 ja 28 prosenttia, joten ero on merkittävä. 

 
Maaliskuussa 2022 PL esitti yhdessä EK:n kanssa rohkean kansallisen Mittelstand-ohjelman laatimista. Ohjelmassa pitää tunnistaa kasvun pullonkaulat ja rakentaa yli hallituskausien ulottuvaa, ennakoitavaa ja kannustavaa toimintaympäristöä.  

 
• Keskisuurten yritysten osaajapulaa tulisi ratkaista purkamalla kannustinloukkuja, jotta työn vastaanottaminen olisi aina kannattavin vaihtoehto. 

 
• Omistajan kokonaisverotuksessa olennaisinta olisi maltillisuus ja ennakoitavuus. Etenkin kriisioloissa on tärkeää, että omistajat voivat toimia pitkäjänteisesti myös verotuksen näkökulmasta. 

 
• Kotimaisen omistajuuden merkitystä ei vielä osata riittävästi arvostaa. Yrittäjyysilmapiirin ja -asenteiden kohentaminen vaatii tekoja. Omistajanvaihdosten sujuvoittaminen ja sukupolvenvaihdosten toteutumisen edistäminen mahdollistavat yritysten omistuksen pysymisen Suomessa. 

• Kasvua tukevan rahoituksen varmistaminen viennissä, TKI-toiminnassa ja vihreässä siirtymässä. Näin vahvistetaan vienninedistämistä, jonka imussa myös pienyritykset pääsevät mukaan kasvuun ja kansainvälistymiseen. 

• Taatan reilu kilpailu julkisissa hankinnoissa ja puretaan kilpailun vääristymiä 

2. Työvoima 

Työvoimapula on vanhenevassa Suomessa yhä pahempi kasvun aikaansaamisen ja hyvinvoinnin vahvistamisen pullonkaula. Osaajapula koskee niin ammatillisen koulutuksen saaneita kuin korkeasti koulutettuja. Työvoimapulaa on niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Osaajapula syö Suomen talouskasvua.  

Perheyritykset ovat Suomen työllisyyden selkäranka. Perheyritykset työllistävät 70 prosenttia Suomen yksityissektorin työntekijöistä.  Uudet työpaikat syntyvät nimenomaan Mittelstand-yrityksiin, joista kasvuhakuisimmat ovat perheyrityksiä. Perheyritykset toimivat lisäksi kaikkialla Suomessa, joten niiden työllistävyydellä on merkitystä maakuntien elinvoiman kannalta. 

Yritykset olisivat valmiita tarjoamaan työpaikkoja ja laajentamaan toimintaa, mutta työvoimapulan takia nämä verotulot jäävät valtiolta saamatta. Suomi tarvitsee työelämän renessanssia, jotta hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus verotulojen kautta voidaan turvata.  
 

Liitto pyrkii vaikuttamaan siihen, että työelämä muuttuu seuraavien linjausten pohjalta: 
 

  • Suomi tarvitsee vahvempaa otetta ulkomaisen työvoiman houkuttelemiseksi maahan.  

  • Saatavuusharkinta on poistettava. 

  • Työn vastaanottamisen pitää olla nykyistä kannustavampaa ja sosiaaliturvan selkeämpää, jotta työtilaisuuksiin kannattaa ja halutaan tarttua.  

  • Työvoiman kohtaanto-ongelmiin pitää löytää nykyistä tehokkaampia ratkaisuja. 

 

3. Verotus

Verotuksen kannustavuus on erityisen olennaista nykyisessä epävakaassa taloustilanteessa. Yritysten luottamusta tulevaisuuteen on vahvistettava, jotta yritykset toteuttavat suunnitellut investoinnit ja työllistävät.  Hyvänä pysyvä työllisyystilanne on paras keino lieventää heikkenevän taloustilanteen vaikutuksia kansalaisille. 

Yritysten verotuksen tulee olla kannustavaa ja kansainvälisesti kilpailukykyistä, jotta yritysten pääomat, omistajuus ja työpaikat säilyvät Suomessa. Yksityisen sektorin on kyettävä lähivuosina huomattaviin investointeihin muun muassa ilmastokäännöksen aikaansaamiseksi. 

Yritysten kasvumahdollisuuksia Mittelstand-kokoluokkaan tulee vahvistaa poistamalla sukupolvenvaihdoksia hankaloittava ja jossain tapauksissa jopa estävä perintö- ja lahjaverotus.  Joka tapauksessa perintö- ja lahjaverotusta tulee kohtuullistaa. 

Osinkoverojärjestelmä tulee muuttaa neutraaliksi ja nettovarallisuudesta riippumattomaksi, jotta se tukisi paremmin kasvuyrittäjyyttä ja talouden uudistumista. 

Perintö- ja lahjaverotus 

Sukupolvenvaihdoksia hankaloittavasta perintö- ja lahjaverosta tulee luopua kokonaan. Mikäli luopumista ei toteuteta, tulee niitä kohtuullistaa ainakin seuraavasti: 
 
1. Perintö- ja lahjaverolain toisesta veroluokasta luopuminen    

Suomessa on aiemmin luovuttu perintö- ja lahjaveron kolmannesta veroluokasta. Aika on kypsä sille, että myös toisesta veroluokasta luovutaan. Nyky-yhteiskunnassa perheen ja lähiomaisten käsite on aiempaa laajempi. Lähisukulaisten ja aviopuolisoiden suosiminen perintö- ja lahjaverotuksessa ei ole modernia.   

 Perheyrityksessä voi olla lapsettomia omistajia, mutta sopivia jatkajia sisarusten tai sisarusten lasten joukossa. Myös muut syyt kuin lapsettomuus voivat vaikuttaa siihen, että jatkaja haetaan muualta kuin rintaperillisten joukosta.  

Eräs kotimaiseen omistajuuteen liittyvä poliittinen tavoite on, että yritysten jatkuvuus voitaisiin turvata myös siirtämällä yritys henkilöstön omistukseen. Joissakin tapauksissa tämä voisi toteutua lahjanluontoisella kaupalla tai jopa lahjalla tai testamentilla.    

2. Perintö- ja lahjaverolle kymmenen vuoden maksuaika kaikissa tilanteissa  

 Kymmenen vuoden maksuaika on jo käytössä eräissä sukupolvenvaihdostilanteissa. Maksuajan mahdollistaminen kaikille perinnön- ja lahjansaajille helpottaisi myös muita sukupolvenvaihdoksia. Lisäksi se olisi omiaan ratkaisemaan monia muita tilanteita, jossa perintö- ja lahjaveron lyhyt maksuaika johtaa nykyään kohtuuttomiin maksuvaikeuksiin.   

3. Perintö- ja lahjaverokannan alentaminen  Ennusteiden mukaan perinnöt tulevat lähivuosikymmeninä kasvamaan. Perintö- ja lahjaveron kertymä kasvaa siis veropohjan kasvun myötä joka tapauksessa. Nykyisiä veroasteikkoja, jotka alkavat seitsemästä prosentista ja päättyvät 19 prosenttiin (I veroluokassa; hieman eri asteikko perintöverolle ja lahjaverolle), on varaa alentaa jonkin verran kautta linjan. Progressiota on samalla myös syytä hieman lieventää.   
Juuri korkeimmat veroasteikot haittaavat erityisesti yritystoimintaa ja vähentävät investointeja, koska ne tulevat useimmiten sovellettaviksi perheyritysten sukupolvenvaihdostilanteissa. Valtio pystyy siis nykytilanteessa hyvin pitämään kiinni fiskaalisista tavoitteista verovelvollisten asemaa samalla hieman helpottaen.  
   

Osinkoverot  

Osinkoverojärjestelmä on monimutkainen. Se on myös kansainvälisesti poikkeuksellinen ja vaikeasti ymmärrettävä sekä suomalaisille että ulkomaisille osingonsaajille. Järjestelmässä on raja-arvoja, jotka ohjaavat verovelvollisen käyttäytymistä merkittävästi. Järjestelmä voi jopa toimia kasvun esteenä tai tietyillä verotuksen tasoilla ohjata pääomia pois yritystoiminnasta passiivisiin sijoituksiin, joiden tuottoa verotetaan yhdenkertaisesti.   
 
1. Nettovarallisuussidonnaisuudesta luopuminen 

Voimassa olevassa järjestelmässä nettovarallisuus ohjaa investointeja ja osingonjakoa. Nykyisessä yritysrakenteessa, jossa työvoimavaltaiset innovaatioyritykset toimivat usein pienellä nettovarallisuudella, ei nettovarallisuuden kerryttäminen ole liiketoiminnan kannalta järkevää. Uusi malli poistaisi myös aineettomaan ja aineelliseen omaisuuteen perustuvan toiminnan epäneutraalin kohtelun.  

Tämä tarkoittaisi samalla nettovarallisuuteen perustuvan 150 000 euroon saakka huojennetun osingon poistamista. Tämä on perusteltua, koska keinotekoinen raja ei edistä yrityksen kasvua. Rajan poistaminen parantaisi yritysten työllistämismahdollisuuksia ja rahoituksen saatavuutta. 

2. Osinko olisi aina saajansa yhtenäisellä veroprosentilla verotettua pääomatuloa 

Nykyinen pääomatuloveroa korkeampi osingon verorasitus ohjaa pääomia passiivisiin sijoituskohteisiin tai yritystoiminnan ulkopuolelle, lisäksi se ohjaa valintaa oman ja vieraan pääoman välillä vieraan pääoman eduksi. Yhtiön ja omistajan kokonaisverorasituksen tulisi vastata pääomatulokantaa, joka olisi esimerkiksi 30 prosenttia. Ansiotulo-osingosta luovuttaisiin kokonaan ja listayhtiöiden osinkoveron tulisi olla samalla tasolla kuin listaamattomien  

Muutos tekisi myös listayhtiöiden osakkeiden omistamisesta neutraalia suhteessa muihin suoran tai välillisen sijoittamisen muotoihin ja vähentäisi verosuunnittelua ja tulonmuuntointressiä. Vakavarainen ja kannattava yhtiö sekä kasvuyritys voisivat halutessaan listautua pörssiin ilman, että osingon kokonaisverorasitus nousisi listautumishetkellä.   

3. Pienten osinkojen verokannustin säilytettäisiin  

Osinkotulot 30 000 euroon saakka olisivat kevyemmin verotettuja, tämä olisi ns aloittelevan yrittäjän kannustin. Osinkoverotuksen on perusteltua kannustaa enemmän yritystoimintaan ja yrittäjäriskin ottamiseen kuin palkkatulon saamiseen. Osinkoverotuksen tulee kannustaa omistajia investoimaan yrityksiin.  

4. Investoinnit

Suomalainen omistaminen on erityisen tärkeässä roolissa muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa. Suomalaisia omistajia pitää kannustaa investoimaan pitkällä aikaperspektiivillä. Suomesta on tehtävä houkuttelevampi maa investoinneille. 

Myönteinen investointipäätös edellyttää, että kannattavan yritystoiminnan perusedellytykset ovat kunnossa. Näistä useita kuten verotusta ja työvoiman saatavuutta on käsitelty omissa kappaleissaan. Näiden lisäksi yritystoiminta tarvitsee lisäksi mm. toimivaa infraa ja varmuutta kohtuuhintaisen energian saatavuudesta. 

Vaikka toimintaympäristö arvioitaisiin investoinnin kannalta kannattaviksi viranomaisten lupakäsittelyn hitaus, vaikea ennakoitavuus ja raskas byrokratia ovat muodostuneet investointitukoksi. Suomen talouskasvun ja hyvän työllisyystilanteen turvaaminen edellyttävät investointeja. Lupamenettelyn hitaus on erityisen ongelmallista tässä energiakriisitilanteessa, jossa pitäisi kaikin keinoin kiirehtiä energiainvestointeja ja vihreää siirtymää.  

Perheyritysten liitto kannattaa EK.n ehdotuksia lupamenettelyjen sujuvoittamiseksi: 

  • Perustetaan Hollannin mallin mukaisen täysin digitaalinen asiointikanava, jonka kautta investoija voi hoitaa hankkeen kaikki luvat yhdellä hakemuksella ja saa yhden päätöksen 

  • Uusi ”lupamestari” yhteensovittaa eri viranomaisten näkemykset ja vastaa yhteydenpidosta investoijan suuntaa, tarjoten selkeän ennakkokuvan prosessista ja sen kestosta 

  • Valitusmahdollisuus säilyy jatkossakin, mutta lupakokonaisuudesta saa valittaa vain kerran. Luovutaan viranomaisten mahdollisuudesta valittaa toistensa päätöksistä. 

  • Määritetään viranomaiskäsittelyille lakisääteinen 8 kk maksimikesto 
     
     

Asiasanat
Vaikuta Omistajuus Verotus Yrittäjyys Eduskuntavaalit 2023

Lue myös nämä