Uutishuone / Haastattelut

Sydän mukana työssä ja vapaalla

Julkaistu 02.12.2020

Pentti-Oskari Kangas, 77, on ehtinyt tehdä elämänsä aikana monenlaista. Nuorena opettajana – vappuna 1966 – hän perusti opiskelukavereidensa kanssa yhtyeen Pentti-Oskari Kankaan seitsemän seinähullua veljestä. Opettajana Kangas ehti työskennellä viisi vuotta, minkä jälkeen musiikki vei miehen kokonaan.  

   ”Meitä huvitti muusikkoina huvittaa ihmisiä, tuottaa heille musiikilla hyvää mieltä ja iloa. Olen aina saanut tehdä sellaista työtä, mitä rakastan. Myös nykyinen työ matkailun parissa on ollut sitä, että on haluttu tuottaa vieraille hyvää oloa”, Kangas toteaa. 

  Hän sanoo olevansa onnellinen mies. Hulluus, huumori, luovuus ja positiivisuus ovat niitä eväitä, joilla on menty pitkälle. Yrittämisessä ovat olleet tärkeitä usko omaan ideaan ja tietynlainen itsekritiikittömyys. Olennaista on oikeanlainen asenne ja halu palvella asiakkaita.  

Naantalin Rymättylässä meren rannalla sijaitseva Herrankukkaro on vanha kalastajatila, jonka Kangas hankki 1970-luvulla perheensä loma-asunnoksi. Matkailukäyttöön viiden hehtaarin tila otettiin 1990-luvun puolivälissä.  

”Jo sitä aiemmin, vuonna 1985, olin hankkinut omistukseeni höyrylaiva Ukkopekan. Se oli pienen pojan suuren haaveen toteutuma”, kertoo Kangas, joka toimi aiemmin itsekin Turun ja Naantalin väliä kesäisin liikennöivän Ukkopekan kapteenina.  

 

Panostus viiliruokaan 

Pentti-Oskari Kankaan juuret ovat Uudenkaupungin ulkosaaristossa. Lyökissä elettiin entisaikaan luonnon ehdoilla omavaraistaloudessa. Pappa, joka oli merikapteeni, toimi siellä luotsina sekä kalasti ja kasvatti mehiläisiä.  Mamma taas valmisti maittavaa ruokaa kalasta. Vain pippuri ja suola haettiin kaupungista.  

Ruualla on merkittävä rooli myös Herrankukkarossa, joka tarjoaa yrityksille ja ryhmille kokous-, virkistys- ja majoituspalveluita. Paikassa järjestetään myös juhlatilaisuuksia ja erilaisia ohjelmallisia aktiviteetteja rysäveneretkistä pihapeleihin. 

”Ruoka on punainen lanka koko ohjelmassa ja panostamme siihen paljon. Suurin osa tarjoamastamme ruuasta on lähiruokaa luonnosta: kalaa, riistaa, sieniä ja marjoja. Rymättylä on Suomen kuuluisin kalapitäjä, ja valmistamme täällä silakkaa, lohta, haukea, ahventa, kampelaa, lahnaa ja suutaria monin eri tavoin: savustamalla, loimuttamalla, halstraamalla ja graavaamalla”, Kangas luettelee. 

Panostaminen ruokaan on pantu merkille laajemminkin. Viime vuonna Herrankukkaro palkittiin useampaan kertaan kalaan liittyvistä ohjelma-aktiviteeteistaan.  

Helsingin matkamessuilla se sai palkinnon Visit Finlandin Hungry for Finland -ruokamatkailukilpailussa merkittävästä ruokamatkailuteosta. Lisäksi yritys palkittiin samoilla messuilla Luonto matkailussa -kilpailussa aktiviteetistaan, joissa vieraat pääsevät tutustumaan savustusuunien ja nuotioiden äärellä kalojen tunnistamiseen ja valmistamiseen ja maistelemaan lopuksi herkkuja.    

Vuosien varrella Herrankukkaro on saanut lukuisia palkintoja muun muassa kestävästä kehityksestä ja yrittäjyydestä. Vuonna 2010 se valittiin vuoden matkailuyritykseksi ja tänä vuonna yritys oli Matkamessuilla kolmen finalistin joukossa vastuullisen matkailun kilpailussa. 

”Vastuullinen matkailu on juuri nyt erittäin ajankohtainen aihe. Meille kestävä kehitys, ympäristövastuu, hiilijalanjälki ja muut asiat ovat olleet itsestäänselvyyksiä jo kolmenkymmenen vuoden ajan, vaikka ne ovat tulleet vasta nyt trendikkäiksi. Esimerkiksi uusiutuvan energian, kuten puun ja tuulisähkön käyttö sekä muovittomuus ovat olleet minunlaiselle idealistille itsestäänselvyys”, Kangas toteaa. 

Puupinoja ja pärevaloja 

Herrankukkarossa ovat arvossaan alkuperäisyys, aitous, vanhanaikaisuus, nostalgisuus ja yksinkertaisuus. 

”Yritämme elää synergiassa luonnon kanssa. Ympäristö on meille tärkeä voimavara. Luonto luo hyvää fiilinkiä ihmisille, jotka tulevat tänne, ja herkistää avautumaan.  Eräs vieras totesi kerran, että täällä on puhuttu työkaverin kanssa puolessa tunnissa enemmän kuin kahden vuoden aikana avokonttorissa”, Kangas kertoo. 

Herrankukkaron palveluihin kuuluvat tyky-toimintaan ja työhyvinvointiin liittyvät ohjelmapaketit, joita se järjestää yhdessä Turussa toimivan Paavo Nurmi -keskuksen kanssa. Kankaan mukaan jo puolen tunnin oleskelu luonnossa vaikuttaa mielialaan positiivisesti. 

”Vanhanaikaisuus tarkoittaa sitä, että asioita lähestytään ja niitä tehdään vähän vanhanaikaisesti. Yritämme esimerkiksi välttää muovin käyttöä. Käytämme paljon puuta esineissä ja myös lämmityksessä. Meillä on monessa paikassa puupinoja. Itselleni puupinot ovat luoneet turvallisuuden tunnetta siitä, että on varauduttu talven varalle”, Kangas näkee. 

”Jossain vaiheessa etsin Herrankukkaroon sopivaa lampunkuuppaa, mutta sitä ei vaan löytynyt. Samaan aikaan meillä tehtiin pärekattoja, ja siitä sitten sain idean, että tehdään pärelamppu. Nyt täällä on yli viisisataa pärevalaisinta. Ja jos meidät jostain tunnetaan, niin puupinoista ja pärelampuista. Japanin suurin matkailulehtikin laittoi kanteen kuvaksi puupinon.” 

Klapeja tarvitaankin paljon erityisesti Herrankukkaron savusaunojen lämmitykseen. Sauna on aina ollut suomalaisille terveyden ja hyvänolon lähde niin fyysisesti kuin henkisesti. Saunominen on tärkeässä roolissa myös Herrankukkarossa.  

Kaikkiaan paikassa on kuusi erilaista saunaa, joista viisi on savusaunoja. Suurin on 124-paikkainen maasavusauna ja pienin yhden miehen savusauna. Saunomisen lomassa voi rentoutua kaislikkokylpylän lämminvesi- tai merivesialtaissa ja paljuissa.  

  Herrankukkaron rakennukset sopeutuvat saumattomasti saaristolaismaisemaan. Pentti-Oskari Kangas sanoo leikillisesti, että paikassa on kielletty kolme asiaa: suorakulma, vatupassi ja arkkitehti. Vaakasuoraa viivaa ei tarvita. Kalastajatilan rakennusten sisustus on pitkälti Pentti-Oskarin vaimon Marja Kankaan, 76, käsialaa.  

Halkopinojen ja pärevalojen lisäksi vieraita kiinnostaa erityisesti yhtenä majoituspaikkana toimiva Luksuslinnunpönttö, joka tarjoaa yläilmoissa höyhenenkevyet unet. Kaikkiaan Herrankukkaro pystyy majoittamaan toistasataa vierasta.    

   

Autettava unohdettuja 

”Pidän sellaisista arvoista kuin koti, uskonto ja isänmaa, kun ne ymmärretään laajasti. Koti merkitsee minulle turvasatamaa, jossa on hyvä olla läheisten kanssa. Mitä enemmän olen matkustanut, niin sitä enemmän näen minkälaisessa lintukodossa me asumme Suomessa. Olen kotonani myös luonnossa”, Kangas pohtii. 

”Uskon, että minulla on Taivaan Pappan kanssa hyvät välit, mutta enemmänkin uskonto on minulle elämänarvojen merkitystä. Sosiaali- ja ympäristövastuuta. Olla pahoittamatta muiden mieltä ja arvostaa ystävyyttä. Inhimillisyyttä. Isänmaa tarkoittaa minulle Suomen luontoa ja suomalaista elämää, kulttuuria ja tiedettä.” 

Sosiaalinen vastuu koskee Kankaan mielestä ensinnäkin yrityksen omaa henkilökuntaa ja ympäristöä, että kaikki pelaavat yhteen. Myös työllistäminen on tärkeää. 

”Toisekseen me elämme globaalissa maailmassa. Löysimme 25 vuotta sitten Sri Lankasta kyläyhteisön, jonka asukkaita halusimme auttaa. Ajattelimme, että on autettava heitä, jotka muut ovat unohtaneet.” 

Kankaan perheellä on Sri Lankan Hikkaduwassa toinen koti, jossa he asuvat joka talvi muutaman kauden ajan.  Siellä he olivat silloinkin, kun tsunami iski jouluna 2004 voimallaan rantaan muutaman kilometrin päähän heidän kodistaan. 

Silloin perhe ryhtyi toimeen ja teki kuukausien ajan tiivistä yhteistyötä paikallisten asukkaiden kanssa avun saamiseksi kyliin.  Avustustyöstä tuli enemmän julkista, ja Lotus Hill -hanke sai mukaan tukijäseniä Suomesta. Siihen asti avustustoiminta oli ollut lähinnä oman perheen ja yrityksen vastuulla. 

”Työmme on edelleen pienimuotoista, mutta apu menee varmasti perille, ja hallintokustannukset ovat pienet. Et voi muuttaa koko maailmaa, mutta voit muuttaa yhden ihmisen koko maailman”, Kangas tiivistää. 

Varoja toimintaan on saatu myös Kankaan Onnellisen miehen tarinoita -kirjoista, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 2011. Ideanikkarilla riittää tarinoiden aiheita edelleen uusiinkin kirjoihin kahdeksan opuksen jälkeen.   

Lotus Hill -hankkeen kautta on tuettu muun muassa lasten vastaanottokeskuksen, naisten vammaiskodin ja paikallisen koulun toimintaa. Lapsille on jaettu koulukenkiä. Hankkeen suurin aikaansaannos on ollut vammaisten koulutuskeskuksen avaaminen.   

Korona mietityttää 

Herrankukkaroa nykyisin luotsaava Karioskari Kangas, 38, pohtii kasvaneensa hommaansa perheyrityksen operatiiviseksi johtajaksi vähitellen, koska on ollut mukana työssä lapsesta saakka. 

  ”Isä ei mitenkään vaatinut sitä, mutta ehkä toivoi minusta jatkajaa tähän. Vanhemmat ovat edelleen mukana täällä, mutta yritys on nyt minun ja kahden sisareni omistuksessa”, Karioskari toteaa. 

Siskoista Noora Kangas-Kuutilla, 49, on Turussa oma parturi-kampaamoyritys ja Helsingissä asuva Meri Dow, 42, työskentelee markkinointipäällikkönä viinien maahantuontiyrityksessä.       

Karioskari lähti koulun jälkeen opiskelemaan Rauman merenkulkuoppilaitokseen, mistä hän valmistui vahtiperämieheksi. Sen jälkeen hän lähti vuodeksi purjehtimaan Karibialle kahden ystävänsä kanssa. Myöhemmin Karioskarista tuli myös höyrylaiva Ukkopekan kapteeni. Lisäoppia työhönsä Herrankukkaron isäntänä hän sai Kurun kansainväliseltä eräopaskurssilta.  

 

Alkuvuodesta Herrankukkaron tilanne näytti varausten suhteen varsin mukavalta, mutta sitten tuli koronaepidemia, joka laittoi kaiken uuteen malliin yrityksissä ja erityisesti matkailualalla. 

”Koronasta tuli väkisinkin mieleen se, kun olimme tsunamin aikaan Sri Lankassa. Epätietoisuus, kun ei tiedä, mitä tapahtuu. Olemmekin miettineet paljon erilaisia vaihtoehtoja. Sitä kun ei kukaan vielä tiedä, minkälaisia lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia koronalla on”, Karioskari pohtii. 

Pentti-Oskarin mukaan ennalta-arvaamaton korona on ollut taloudellinen shokki monelle yrittäjälle.  

”Monelle tämä on niin totinen paikka kuin olla ja voi. Meillä on aina ollut enemmän kuin         

yksi jalka yritystoiminnassa niin kuin kurjella, jotta voisi vaihtaa välillä jalkaa, mutta kyllä tässä täytyy nyt paneutua tuotekehittelyyn ja pohtia, kuinka toimintaa voisi toteuttaa kontaktivapaasti.”   

Korona on tuonut tullessaan myös jotain hyvääkin. Tänä keväänä Karioskari on ehtinyt olla enemmän kotona bolivialaissyntyisen vaimonsa Yesenia Balbontin-Kankaan, 37, ja pariskunnan kaksivuotiaan tyttären Nievesin kanssa.   

”Joskus joku ryhmä on kysynyt, asunko täällä Herrankukkarossa, ja vaimo olisi varmaan voinut ollakin sitä mieltä, kun tulen usein myöhään kotiin. Mutta nyt on ollut mahdollista viettää enemmän aikaa tyttären kanssa.”   

 

Haastattelu on julkaistu Perheyritys-lehdessä 2/2020

 

 

Asiasanat
Sukupolvenvaihdos Työelämä Vastuullisuus
Tilaa uutiskirjeemme tästä