Sisarukset Samuel ja Elisa Akselin ovat saaneet vanhemmiltaan verenperintönä uutteran ja intohimoisen asenteen työntekoon ja yrittäjyyteen. Vanhempien, Mikko ja Sari Akselinin 90-luvun alun lamavuosina perustamassa perheyrityksessä oltiin mukana menossa heti kun jalat kantoivat, joten kun nuorena aloittaa, voi reilun kahdenkymmenen vuoden päästä olla perheyrityksen toimitusjohtaja ja omistaja. Vaikka sisarukset päätyivät perheyritykseen kumpikin omia polkujaan, nykyisiin tehtäviin ei olla tultu sattumalta. Avoimesti asioista keskusteleva perhe on tiivis ja toimiva yhteisö.
“Ei varmasti lähdetä mukaan perheyritykseen, vaan kuinkas kävikään..”
Samuel: Ihan varhaisesta lapsuudesta muistan, kun isämme veljen yritys oli aikoinaan samoissa tiloissa meidän yrityksen kanssa ja siellä sitten iltaisin juoksenneltiin Elisan kanssa kun iskä ja äiti tekivät töitä. Kun sitä näki lapsesta asti, että yritystä johdettiin milloin saunan lauteelta ja milloin ruokapöydän äärestä, ajattelin, että tuollaiseen en kyllä lähde. Kuitenkin jostain se kiinnostus ja kipinä sitten syttyi ja nyt tämä tuntuu ihan omalta jutulta, jota saa tehdä omalla tavalla vastuuta jakaen. Huomaan, että välillä on vähän liikaakin intoa tehdä töitä.
Elisa: Tie perheyritykseen meni minulla oikeastaan ihan vahingon kautta. Opiskelin audiovisuaalista viestintää ja sitten etsin työssäoppimisjaksolle harjoittelupaikkaa ja jompikumpi vanhemmista silloin heitti, että meillä voisi olla tekemistä ja sitä kautta sitä tekemistä sitten rupesi löytymään koko ajan lisää. Olen vuosien varrella tehnyt paljon sellaista mitä on aiemmin ulkoistettu, sillä osaamista niihin ei ole ollut. Kesätöissä tuli toki oltua jo yläasteella toimistopalvelun apuna.
"Kyllä tuossa taitaa potentiaalia olla"
Samuel: Minulle käytännön työ ja työssä oppiminen on ollut todella kiinnostavaa. Sen sijaan perinteisesti koulun penkillä en ole oikein koskaan viihtynyt. Käytännönläheiset johtamisopit reserviupseerikoulusta ovat antaneet minulle paljon.
Yritykseemme tulin mukaan vuonna 2014. Vihjailin kesällä isälle, että voisin tulla perheyritykseen töihin, mutta hän ei ensin innostunut asiasta. Hän sanoi että pitää olla ihan varma että haluaa, koska epäonnistuminen voi tulla kalliiksi. Aivan alussa olinkin muutaman kuukauden palkattomassa harjoittelussa, ja kun Jyväskylän toimistomme päällikkö näytti vihreää valoa, että “kyllä tuossa taitaa potentiaalia olla”, pääsin meille töihin ja opiskelin työn ohella merkonomiksi. Pikkuhiljaa vastuut ovat lisääntyneet oman halun ja yrityksen tarpeiden mukaan; matkan varrella tuli henkilöstöhallinnon hommia, sitten olin varatoimitusjohtajana ja kesäkuussa 2019 aloitin toimitusjohtajana.
Isä toimii nyt hallituksen puheenjohtajana ja tekee myös satunnaisia asiantuntijatoimeksiantoja. Hän toimii myös edelleen monille vanhoille asiakkailleen sparraajana ja äitimme toimii hallituksessa. Vanhempamme eivät enää ole mukana ollenkaan operatiivisella puolella, vaikkakin tukevat meidän toimintaamme ja antavat vinkkejä, joita voi käyttää tai jättää käyttämättä. Minulla on kuitenkin aito vastuu asioista, jotka ovat toimitusjohtajan vastuulla. Keskustelemme aktiivisesti, usein päivittäin ja välillä toki rapatessa roiskuu, mutta yhteistyömme toimii.
Elisa: Olen itse ollut mukana vuodesta 2013, jolloin aloin tekemään esitysten visualisointeja. Jatkoin koulun ohella työskentelyä säännöllisen epäsäännöllisesti valmistumiseeni asti, jonka jälkeen vakinaistimme työsuhteeni.
Minusta on ollut todella hyvä ja luonteva valinta, että Samuelista tuli toimitusjohtaja. Kapulan vaihto sujui hyvin ja roolit ovat muodostuneet luontevasti. Myös oma työnkuvani on muotoutunut hyvin, vaikka esimerkiksi taloushallinnon töistä minulla ei kokemusta olekaan. Haluan myös kehittää itseäni paremmaksi ja tarkoituksenani on tehdä syventäviä opintoja ainakin viestintään ja markkinointiin liittyen.
Pikakelauksella suuriin saappaisiin
Elisa: Meidät on otettu työyhteisössä alusta asti hyvin vastaan. Monet työntekijät olemme tunteneet käytännössä aina ja kanssakäyminen on luontevaa ja helppoa niin vanhojen kuin uusienkin kasvojen kanssa. Myös muut omistajat ovat ottaneet meidät mukaan luottavaisin mielin.
Samuel: Vähän pidempi sisäänajoaika nykyisiin hommiin olisi ehkä voinut auttaa jonkin verran. 2017 tehtiin ensimmäinen vaihe sukupolvenvaihdoksessa, jossa minä ja Elisa tulimme myös mukaan omistajiksi. Henkilökunta on suhtautunut meihin todella kannustavaksi ja arvostavasti. Samaten muut osakkaat yhtiössä. Muista syistä on silti joskus iskenyt vähän huijarisyndrooma, kun alkaa liiaksi miettiä omaa ikäänsä ja kokemattomuuttaan. Epävarmuuden hetkistä pääsee onneksi nopeasti yli.
Elisa: Ainoa asia, mikä itseäni hieman jännitti oli se, että on niin nuorena tullut yritykseen osakkaaksi. Hallitustyöskentely on haastavaa, mutta tosi opettavaista. Ystäviin verrattuna oma elämäntilanne on urapolun kannalta todella erilainen. On toisaalta ollut myös mielenkiintoista ja virkistävää, kun saa keskusteluihin erilaisia näkökulmia ja omalla kokemuksellaan on voinut myös auttaa kavereita.
Samuel: Aika moni lapsuudenystävä on mennyt vähän eri tahtia elämässään, mutta toisaalta eroavaisuudet eivät ole mitenkään vaikuttaneet näihin ystävyyssuhteisiin. Töiden kautta on tullut myös mukavasti uusia tuttavuuksia. On myös kiva, jos pystyy auttamaan kavereita eteenpäin ja neuvomaan vaikkapa töihin liittyvissä asioissa.
