Uutishuone / Perheyritystarinat

Alestalon mattokutomon jatkaja: ”Olen saanut asioita muutettua, mutta kovalla kustannuksella”

Kirjoittanut Johanna Vesikallio Perheyritysten liitto

Julkaistu 03.07.2020

Joona Alestalo, 33, johtaa yli satavuotiasta Alestalon mattokutomoa. Neljännen polven yrittäjä on hetkittäin katunut päätöstään jatkaa perheyritystä ja harkinnut heittävänsä hanskat tiskiin. Mutta konkurssin tekeminen tuntuisi luovuttamiselta, eikä lahtelainen ikinä luovuta.

”Yritys on kulkenut meidän perheessä mukana oikeastaan aina. Kun synnyin reilu 30 vuotta sitten, isäni oli Tsekkoslovakiassa työmatkalla ja firman sihteeri pani sinne isälle telexin, että teille on syntynyt poika. Tämä kertoo paljon siitä, millaista elämää siihen aikaan elettiin.

Koululaisena menin meidän firmaan usein koulun jälkeen hengailemaan ja piirtelemään ja kesäisin tein siellä hommia. Olin aina lapsena tosi ylpeä meidän firmasta: kun yrityksen nimi on oma sukunimi ja se luki isolla firman kuorma-autoissa kaupungilla ja maanteillä, niin siihen identifioitui vahvasti. Työntekijät tunsin pitkältä ajalta ja he olivat oikeastaan melkein perhettä.

Kun aloitin Helsingin kauppakorkeakoulussa vuonna 2006, yrittäjyys ei todellakaan ollut niin kovassa huudossa. Se onneksi muuttui, kun start up –scene lähti pyörimään; en ole kyllä koskaan salaillutkaan, että millainen tausta itsellä on. Opiskelukaveritkin vitsaili siitä, että Nokian sloganin jälkeen meidän firman vanha slogan on Helsingin kauppakorkeakoulun tunnetuin: ’Alestalo pehmentää pesänne.’

Ratkaisu vastoin kauppakorkeakoulun oppeja

Jatkamiseni firmassa ei ollut itsestään selvä asia, ei tosiaankaan. Meillä oli siskon kanssa tasa-arvoiset lähtökohdat ja pieni osuus firmasta, kun isä alkoi vihjailemaan, että hän voisi alkaa eläköitymään yrityksestä. Isä sanoi kyllä, että pelkästä velvollisuudesta tätä ei kannata tehdä, siinä ampuu vaan itseään jalkaan. Pitää olla intohimoa ja kiinnostusta alaa kohtaan.

Pakko todeta, että aika paljonhan siinä minulla sitä velvollisuudentuntoa oli mukana kyllä kun päätöksen tein ja lähdin jatkamaan firmaamme. Oli sata vuotta historiaa takana ja kaikki ne tarinat ja ihmiset. Tiedostin kyllä sen, että tekstiiliteollisuus Suomessa on ollut auringonlaskun ala jo pitkään ja äitikin mietti huolestuneena, että mitähän tästä hommasta tulee minun temperamenttini takia.

Otin velkaa ostaakseni velkaisen yrityksen, joka oli tappiolla ja taantuvalla alalla. Juuri tällaisia siirtoja kauppiksessa opetettiin välttämään, että juuri näin älä ainakaan tee. Tämä meidän firma ei tosiaan koskaan ole ollut mikään kultakaivos.

 

”Äitikin mietti huolestuneena, että mitähän tästä hommasta tulee minun temperamenttini takia.”

Velkainen ja tappiollinen yritys lähti vetämään

Aika paljon on tullut vastoinkäymisiä ja virheitä. Se on ollut raskasta, kun muuten olin tottunut siihen, että olen onnistunut elämässä hyvin, pärjännyt koulussa hyvin ja aiemmissa töissä ja harrastuksissa. Olen joutunut opettelemaan tätä virheiden sietämistä ja niiden kanssa elämistä oikein isolla kauhalla.

Nyt velat on käytännössä kaikki maksettu ja tehty kaksi voitollista tilikautta. Ollaan itse asiassa nyt aika vahvassa asemassa, vaikka korona tuli. Olen saanut asioita muutettua, mutta kovalla kustannuksella. Luulisi, että pieni firma kääntyy helposti, mutta ei se niin mene. Olen joutunut lyhyen urani aikana lopettamaan liiketoimintaa ja se on rankempaa mitä voisi kuvitella, kun joudut irtisanomaan ihmisiä, jotka ovat olleet teillä vuosikymmeniä töissä ja lisäksi siihen liittyy paljon perinteitä ja tottumuksia, joista pitää luopua.

” Nyt velat on käytännössä maksettu ja tehty kaksi voitollista tilikautta.”

Palautetta esivanhemmille

On minua kaduttanut ihan sikana, että lähdin tähän mukaan. Haluan senkin kertoa avoimesti. Yritin miettiä tätä jatkamista kaikilta näkökulmilta etukäteen ja simuloida vaihtoehtoja, minullahan on siihen kauppakorkean käyneenä koulutuskin, mutta kaikkeen ei pysty varautumaan.

Olen kyllä useasti miettinyt hanskojen tiskiin heittämistä. Olen jopa leikitellyt ajatuksella, että olisipa isällä ollut joskus syrjähyppy ja jostain nyt ilmaantuisi sisaruspuoli, joka haluaisi ottaa koko homman hoidettavakseen. Sellaista ei ole vielä ilmaantunut.

Mutta nyt kun olen saanut tämän kannattamaan, niin en tiedä. Konkurssi olisi luovuttamista, ja lahtelainen ei ikinä luovuta. Mennään vuosi kerrallaan.

Kyllä luulen, että esivanhemmat ymmärtäisivät ratkaisun, jos päätyisin yrityksen lopettamaan. Suomi on aika erilainen maa kuin sata vuotta sitten, iso osa tekstiilialan teollisesta tuotannosta on kadonnut Suomesta ja Euroopasta. Tosin, haluaisin myös antaa vähän palautetta aiemmille sukupolville: he ovat olleet kyllä minun näkökulmasta aikamoisia tuhlureita kun ajat ovat olleet hyvät. Arvostan toki heitä joissain jutuissa, mutta onhan se kummaa kun yritys on sata vuotta vanha ja edelleen painitaan jossain start up -luokassa.”

Alestalon mattokutomo Oy:n toimialaa on kankaiden ja matonkuteiden vähittäis- ja tukkumyynti sekä mattoteollisuuden raaka-aineiden vienti.

 

Lue koko juttu Perheyritys-lehdestä 2/2020!

Asiasanat
Tilaa uutiskirjeemme tästä