Isovanhempien jäljissä leipuriksi

Makeaa mahan täydeltä

Perinteisten leipien, voipullien ja possumunkkien lisäksi tarjolla on monenlaisia pikkuleipiä, viinereitä, leivoksia ja kakkuja. Vaihtelua valikoimaan tuovat sesonkituotteet joulutortuista laskiaispulliin ja tippaleivistä Halloween-leivoksiin.

”Parikymmentä vuotta sitten meille astui sisään leipomoon ruotsalainen asiakas, joka kyseli, eikö meiltä löydy Kustaa Aadolfin leivoksia. Sanoin, että tule ensi vuonna uudestaan, niin silloin löytyy. Hankin sitten meille Ruotsista kuninkaan rintakuvamuotin, ja seuraavana vuonna meillä oli tarjolla näitä leivoksia”, Pekko kertoo.

Kustaa Aadolfin leivoksia nautitaan Ruotsissa ja Suomessa Kustaa Aadolfin muistopäivänä 6. marraskuuta, jolloin Suomessa juhlitaan myös ruotsalaisuuden päivää.

Eri vuodenaikojen sesonkituotteista saa tietoa Antin konditorian Facebook-sivuilta. Niin ystävänpäivä kuin naistenpäivä ovat saaneet omat leivoksensa, joita herkkusuut tulevat hakemaan kauempaakin.

Pääsiäiseksi leipomossa valmistetaan aina mämmiä Sirkka-mummon reseptillä. Perinteisen mämmin lisäksi Pekko on valmistanut mämmijäätelöä ja onpa hän ajatellut kokeilla mämmioluttakin siinä vaiheessa, kun leipomon viereen rakentuva panimo aloittaa toimintansa.

Leivonnaisten lisäksi leipomossa valmistetaan erilaisin täyttein suklaakonvehteja sveitsiläisestä tumma- ja valkosuklaasta.

Mummo takaisin töihin

Alun perin Pekon isovanhempien Sirkan ja Antin työn jatkajiksi oli kaavailtu Pekon setää Ville Koivistoa – joka oli opiskellut kondiittoriksi – mutta hänellä todettu astma ei sopinut yhteen jauhopölyn kanssa.

Mutta Pekko oli kiinnostunut alasta pienestä saakka ja viihtyi hyvin pullantuoksuisessa leipomossa.

”Tein mansikkaleivoksia, valmistin korppujauhoja ja täytin limsakaappeja. Sain ensimmäisen palkkani mummolta seitsemänvuotiaana. Säästin ansaitsemani rahat Commodore 64 -tietokoneen hankintaan”, Pekko kertoo.

Sirkka-mummon työn jatkamiseen Pekko oli kuitenkin vielä silloin liian nuori. Niinpä mummo tuli eläkkeeltä takaisin pyörittämään leipomoa vielä runsaan vuosikymmenen ajaksi, kunnes Pekko oli parikymppisenä valmis ottamaan ohjakset käsiinsä vuonna 2001. Hän on isoisänsä tapaan suorittanut leipuri-kondiittorin tutkinnon.

”Nyt omat neljä lastani ovat mukana täällä aina silloin, kun ehtivät. Eilenkin oltiin hommissa heidän kanssaan. He tekivät voileipäkakun pohjia ja korppujauhoja sekä siivosivat peltejä. Sitä samaa, mitä itsekin on tullut tehtyä.”

”Tuurasin itse ensimmäisen kerran mummoa, kun olin kaksitoistavuotias. Vein silloin itse rahatkin pankin tiskiin. Nykyään siitä tehtäisiin varmaan lastensuojeluilmoitus”, Pekko nauraa.

Ovella jono aamulla

Opiskelujen ohessa Pekko ehti tehdä töitä myös muissa, isommissa leipomoyrityksissä. Hän tykkää kuitenkin työskennellä pienemmässä leipomossa, jossa leivonnaiset tehdään pitkälti käsin.

”Itsenäisenä yrittäjänä voi tehdä mitä haluaa. Ja saa tehdä kaikkea. Vaikka onhan yrittäjyys sellaista ongelmanratkaisua koko ajan. Tällainen työ vaatii stressinsietokykyä”, Pekko toteaa.

”On ollut myös vuosia, jolloin työnteko on täytynyt jättää vähemmälle. Se oli silloin, kun yksi lapsista sairastui vakavasti ja menehtyi myöhemmin. Ne olivat raskaita aikoja.”

Yrittäjän päivät venyvät väkisin pitkiksi. Nykyäänkin Pekko tekee kuukaudessa yhden lauantaivuoron, jolloin hän tulee töihin aamuneljäksi.

Antin konditoria on auki maanantaista perjantaihin aamukuudesta iltakuuteen. Leipää ja pullaa on paistettu jo viidestä lähtien, joten asiakkaat saavat nauttia uunituoreista leipomuksista. Lauantainakin leipomo-kahvila aukeaa kuudelta, mutta menee kiinni neljältä iltapäivällä.

”Arkiaamuisin oven takana on jo jono, kun leipomo avaa ovensa. Siihen aikaan meillä käy tiettyjä vakioasiakkaita, erityisesti työmiehiä, yrittäjiä ja eläkeläisiä.”

”Kerran eräs asiakas soitti leipomoon aamuneljältä, että tulisi seurueineen hakemaan meiltä Helsingistä taksilla possumunkkeja. He tulivat sitten aamukuudelta ja ostivat kaikki meidän siihen mennessä paistamamme possumunkit, kun ovat kuulemma niin hyviä. Ne kaikkein parhaimmat ideat taitavat tulla juuri aamuneljän aikaan”, Pekko nauraa.

Antin konditoria sijaitsee Forssassa Uudenkylän puutaloalueella. Leipomoa vastapäätä sijaitsee laaja Palokunnan aukio, jonne mahtuvat isommatkin menopelit.

”Piha-alueella on näkynyt traktoreita, kuorma-autoja, paloautoja ja erilaisia yhdistelmiä. Ennen koronaa täällä kävi paljon väkeä myös busseilla”, Pekko kertoo.

Eikä aikaankaan, kun pihaan ilmestyy paloauto, josta astuu ulos kolme palomiestä. He ovat hakemassa tykötarpeita työkaverinsa 60-vuotisjuhliin. Mukaan lähtee kaksi suurta vadelma-moussekakkua.

Uusin idea panimo  

Antin konditorian kesäsesonki alkaa toukokuussa, ja iso vaihde siirtyy päälle juhannuksesta, jolloin leipomoon löytävät tiensä niin mökkiläiset kuin muutkin matkailijat.

”Asiakasmäärät kaksin-kolminkertaistuvat kesällä, jolloin meillä on myös enemmän työntekijöitä”, Pekko sanoo.

Yksi Antin konditorian erityistuote on itsetehty jäätelö, jonka makuihin asiakkaat pääsivät jo toistakymmentä vuotta sitten, kun Pekko hankki leipomoon tasokkaan jäätelökoneen.

”Sain maistaa Tukholmassa kesällä 1986 mansikkajäätelöä, jonka maku jäi mieleen. Vuosikymmeniä myöhemmin olin käymässä Saksassa leipomoalan messuilla, jolloin törmäsin samaan makuun ja solmin kontaktit jäätelön laitevalmistajaan.”

”Kun sitten aloimme valmistaa itse jäätelöä, oli menekki niin hyvä, että alussa melkein nukuin koneen ääressä. Laitoimme ilmoituksen paikallislehteen ja kun kelikin oli täydellinen, muodostui ovelle sadan metrin jono”, Pekko muistelee.

Jäätelöä myydään asiakkaille talvellakin, mutta etenkin kesällä, minkä lisäksi sitä menee ravintoloille. Vain mielikuvitus on rajana makujen suhteen. Suosion kärjessä ovat kuitenkin kirsikka ja suklaa.

Viime aikoina Pekkoa on työllistänyt kokonaan uusi hanke, minkä vuoksi hän on opiskellut työn ohessa Lepaalla alkoholijuomien valmistusta. Hankkeessa on mukana myös Pekon setä Ville Koivisto.

Leipomon tontille on jo noussut rakennus panimoa ja tislaamoa varten. Toiminta alkaa, kun tilat ja laitteistot saadaan kuntoon. Forssa Pilsner Fabrikin päätuote tulee olemaan olut, jota yritys voi myydä ulos itse.