Uutishuone / Perheyritystarinat
Mattokauppiaalla yritteliäisyys jo DNA:ssa
Julkaistu 10.06.2023
Vahit ja Tinet Wafin valmistuivat molemmat aikoinaan opettajiksi, mutta päätyivät lopulta mattokauppiaiksi vanhempiensa tapaan. Oppi kaupankäynnistä on periytynyt, minkä lisäksi itse työ on opettanut paljon. Pitkään jatkuneet kauppakontaktit perustuvat luottamukseen.
Kun Wafinin pariskunta käy kauppaa ulkomailla matoista, päätyvät matot yleensä kolmeen eri pinoon.
”Kun maton ottaa käteen, tuntee siinä kudonnan tiheyden. Mattoa katsotaan myös eri puolilta ja eri valossa. Konttaamme lattialla ja käymme läpi maton hyvin tarkkaan. Lopulta matot jaetaan niihin, mitkä otetaan ja niihin, joita ei oteta. Kolmas ”ehkä”-pino vaatii vielä pitempää miettimistä”, kuvailee Tinet Wafin, 58, valintaprosessia puolisonsa Vahit Wafinin, 62, kanssa.
”Sitten mennään hotellille rauhoittumaan ja aletaan laskea mattojen hintoja ja pohtimaan sitä, kuinka ne kävisivät kaupaksi Suomessa.”
Tinetin ja Vahitin mukaan henkilökohtaisilla, vuosikymmeniä jatkuneilla kontakteilla on varsin suuri merkitys kaupankäynnissä.
”Olemme osa laajempaa yhteisöä, jossa kysytään ensin perheen kuulumiset ja ruokaillaan yhdessä. Ennen varsinaisia neuvotteluja puhutaan kaikesta muusta. Tässä minä olen suomalaiseen tapaan vähän kärsimätön, Vahit on siinä suhteessa sosiaalisempi”, Tinet toteaa.
Yhteinen kieli avaa ovia
Kaupankäyntiä Lähi-itään ja Aasiaan avittaa se, että Tinet ja Vahit ovat tataareja ja puhuvat turkinsukuista tataarin kieltä. Siten he pärjäävät hyvin Turkissa, jossa puhutaan turkkia, sekä Iranissa, jossa puhutaan farsia. Samaa sanastoa löytyy myös muista lähialueen kielistä.
”Hioimme kielitaitoa silloin, kun asuimme Tinetin kanssa puolitoista vuotta Turkissa 1980-luvun lopulla. Nykyisin turkin kieli alkaa muistua mieleen paremmin viikon sisällä, kun on mennyt sinne. Yhteinen kieli avaa ovia”, Vahit sanoo.
Matto-Centerin matot tulevat sellaisista maista kuin Turkki, Iran, Irak, Intia, Nepal, Pakistan, Afganistan, Uzbekistan, Kiina ja Marokko.
”Huippumaita ovat Iran, Pakistan sekä Afganistan, josta matot nykyisen maailmantilanteen takia tulevat useimmiten Pakistanin kautta. Osa matoistamme tulee pitkään tuntemiemme mattovälittäjien kautta ja osan ostamme suoraan perheiltä paikan päältä”, Wahinit kertovat.
”Käymme myös alan messuilla Saksassa. Suuri muutos on tapahtunut siinä, että mattoja on tarjolla enää vain murto-osa siitä, mitä siellä on ollut 15–20 vuotta sitten. Määrätyistä huippuklassikoista on jo pulaa, ja joissain matoissa on huomattu laadun heikkenemistä. Kaikki tämä on vielä korostunut koronan jälkeen. Taitavia tekijöitä on yhä vähemmän.”
Tuhansia kilometrejä
Iranissa Wafineila on ollut jo pitkään sama agentti, vanha ystävä, joka on järjestänyt juuri heille räätälintyönä suunnitellun kierroksen ympäri maata mattojen tarjonnan ja saatavuuden mukaan.
”Saatamme ajaa mattojen perässä jopa kolmetuhatta kilometriä viikossa, kun saamme niistä vihiä puhelimen kautta. Se on kovaa työntekoa”, pariskunta kertoo. Mutta sillä tavalla voi tulla vastaan varsinaisia helmiä.
Vahit Wafin näyttää liikkeessä kahta pienempää silkkimattoa, jotka ovat varsinaisia taideteoksia ja kauniita kuin koru. Niissä on tähtiä ja kukkia, pyöreitä ja kulmikkaita muotoja sisäkkäin ja hienot värit. Katsetta tarkentaessa mattojen kuviot liikkuvat kuin kaleidoskoopissa.
”Tällaisia mattoja ei valmista Iranissa kuin yksi ainoa perhe”, Vahit toteaa.
Viime aikoina suora kaupankäynti Iranin kanssa on kuitenkin vaikeutunut pakotteiden takia eikä rahaliikennekään toimi enää normaalisti. Siksi viimeaikaiset hankinnat on tehty enimmäkseen tukkukauppiailta Saksasta tai Sveitsistä.
Alun perin monet mattojen nimet ovat viitanneet Iranin eri alueisiin ja keskuksiin, mutta nykyään monia arvostettuja, alun perin Iranista peräisin olevia malleja – esimerkiksi Qum- tai Bakhtiar-mattoja – voidaan tehdä myös muualla, kuten Intian Kashmirissa.
Työn kautta Vahit ja Tinet ovat tutustuneet moniin huippuvälittäjiin, jotka ovat syvällisesti perehtyneitä tietyn alueen mattoihin. He ovat varsinaisia alansa tietäjiä, suuria persoonia ja erikoistuneet esimerkiksi Kashmir-mattoihin tai afgaanimattoihin. Heillä saattaa olla valtavat varastot ainutlaatuisia mattoja, joita he ovat koonneet vuosikymmenten ajan.
”Nämä kuninkaat tietävät mattojensa arvon ja myös sen, minkälaisia ja minkä hintaluokan mattoja heidän asiakkaansa ostavat. Meidän eräskin välittäjämme sanoi meille vain tyynesti, että me rakastamme teitä, mutta nämä matot eivät ole teitä varten”, Vahit kertoo huvittuneena.
Nämä huippukalliit matot löytävät kyllä nekin ostajansa. Niitä myydään esimerkiksi arabimaihin, Britanniaan, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin.
Matto-Centerillä on sekä suomalaisia että kansainvälisiä asiakkaita. Yksityisten ihmisten lisäksi mattoja ostavat yritykset ja suurlähetystöt. Erityisen mieleisiä ovat projektit, joissa yritys pääsee sisustamaan erilaisia tiloja.
Kiinnostus verenperintönä
Matto-Centerin takaseinälle on ripustettu valtavankokoinen, tiheäsolmuinen Kashmir-silkkimatto, jossa kuvataan metsästystä. On pakko kysyä, kuinka kauan tuollaisen maton valmistamiseen menee aikaa.
”Siinä voi mennä kolmelta, neljältä mieheltä neljäkin vuotta. Meillä on ollut tätä ennen myynnissä yksi samankokoinen ja -tyylinen matto. Tällaisessa matossa on miljoonia solmuja. Se edistyy hyvin hitaasti, pari senttiä päivässä”, kertoo Vahit.
Työmäärästä voi jo päätellä, että matto maksaa kalliimman puoleisen auton verran, mutta on todennäköisesti parempi sijoitus.
Vahitin mukaan matontekijät signeeraavat harvemmin mattojaan, mutta hienoimmista matoista saattaa löytää joskus arabian kielellä kirjoitettuna paikan tai suvun nimen. Yleensä signeeraus löytyy läheltä maton hapsuja.
Tinet pitää sellaisista matoista, joista näkyy käden jälki ja käsityön leima. Viimeksi hän bongasi messuilta Saksasta uniikkeja ja innovatiivisia villamattoja, joissa kuvattiin eläimiä ja kasveja. Afgaanikutojat ovat taitavia, ja heidän matoissaan käyttämä vuoristolampaan villa on yksi kestävimpiä villalaatuja.
”Pidän myös ikat- ja suzani-villamatoista, jotka valmistetaan perinteisellä solmintatekniikalla. Niiden kuvioinnit ovat peräisin keskiaasialaisista matoista ja kirjontatöistä”, Tinet sanoo.
”Loppujen lopuksi täytyy miettiä sitä, minkälaisen tunteen matto herättää ja kuinka se sopii omaan kotiin ja tilaan. Joskus kiinnyn joihinkin mattoihin niin, ettei tekisi mieli edes myydä niitä.”
Vuoden 2021 alussa Tinet avasi Matto-Centeriin shop-in-shop -periaatteella oman yrityksensä, joka sai nimen Saide Tinetin Säidä-mummun mukaan.
”Säidä tarkoittaa silkkiä, ja mummuni piti kaikesta kauniista. Hänen nimensä kuvaa osuvasti niitä pieniä, elämää sulostuttavia asioita, joita haluan Saidessa tarjota”, sanoo Turkin rikkaaseen käsityöperinteeseen perehtynyt Tinet.
Liikkeessä kuten myös Saiden verkkokaupassa on myynnissä erimuotoisia, värikkäitä tyynyjä, joiden kankaat edustavat monenlaisia tekotapoja kelimistä suzaniin. Ikat-kuviollisten silkki- ja samettityynyjen kangas kudotaan Uzbekistanissa, mutta tyynyt ommellaan Turkissa.
Tinetille kiinnostus mattoihin ja tekstiileihin tulee jo verenperintönä. Hän on myös valmistunut aikoinaan opettajaksi ja erikoistunut käsitöihin.
Lauantain kohtauspaikka
Wafinien luotsaama Matto-Center sijaitsee Helsingissä Fredrikinkadun ja Kalevankadun kulmauksessa. Sillä alueella on ollut aiemmin mattokauppoja enemmänkin.
”Tataarit tulivat Suomeen Nizhni Novgorodin alueen kylistä Venäjältä ja ovat juurtuneet tänne hyvin. Oma sukuni asettui Tampereelle 1870-luvulla. Tataareita asuu myös Turussa, Kotkassa, Helsingissä ja Järvenpäässä, missä me nyt asumme Tinetin kanssa. Kaikkiaan Suomessa on tänä päivänä vajaa kahdeksansataa tataaria”, Vahit arvioi.
”Me olemme tavismuslimeja. Emme syö sianlihaa, mutta voimme juoda kuohuviiniä. Suvun yhteiset tapaamiset ja juhlat ovat meille tärkeitä. Samoin ruoka. Määrätyillä rouvilla on omat bravuurinsa, ja sitten kun näitä herkkuja saa maistaa, on se maailman parasta.”
Vahitin mukaan tataarit ovat käyneet aina kauppaa. He ovat olleet kulkukauppiaita, tehneet torikauppaa ja perustaneet kaupunkeihin turkis-, tekstiili- ja mattokauppoja.
”Isoisäni isällä oli Tampereella vuonna 1913 perustettu kangasliike, jota isoisäni ja isoäitini pitivät. Oma isäni taas perusti Tampereelle mattokaupan, jonka hän myi myöhemmin enolleni. Olen aina tykännyt kaupanteosta ja menin usein koulun jälkeen töihin perheen mattokauppaan”, Vahit kertoo.
Hänkin opiskeli kuitenkin aikoinaan opettajaksi, joten Vahitia ja Tinetiä yhdistää se, että he molemmat ovat perusammatiltaan opettajia ja molempien isät ovat mattokauppiaita ja isoisät kauppiaita.
”Meillä on kauppiaita molempien suvussa. Heistä riittää tarinoita. Yritteliäisyys on meillä DNA:ssa”, Vahit sanoo.
Tinetille ammatinvalinta ei ollut kuitenkaan niin selvää. Hän ei ollut ajatellut alun perin ollenkaan, että olisi jatkanut vanhempiensa työtä mattokauppiaana.
”Mietin sitä, lähdenkö opettamaan, mutta isä vanheni ja tiesin, että jossain vaiheessa oli tehtävä ratkaisu. Ajattelin sitäkin, että vaikka suvun naiset ovat olleet mukana kaupankäynnissä, on tämä kuitenkin aika miehinen ala. Jo pelkkä mattojen nosteleminen on kovaa fyysistä työtä. Mutta meidät vedettiin mukaan pikkuhiljaa”, Tinet sanoo.
Loppujen lopuksi päätös oli selvä. Vahit oli tutustunut alaan ja kaupankäyntiin jo setänsä ja appensa kanssa. Niinpä Tinet ja Vahit jäivät jatkamaan Tinetin vanhempien pitämää Matto-Centeriä, jota edelsi Mattopörssi. Yrityksessä on omistajana mukana myös Tinetin veli, joka ei kuitenkaan työskentele yrityksessä.
Wafineilla on kolme poikaa, jotka kaikki ovat olleet opiskeluaikoina töissä perheen liikkeessä. Vanhimmat pojat Amir, 32, ja Kadir, 30, ovat valmistuneet Aalto-yliopistosta ja työskentelevät yrityselämässä ja pankkialalla.
Nuorin Ildar, 27, on valmistunut korumuotoilijaksi ja opiskellut alaa lisää Lontoossa. Hän on myös auttanut kehittämään Matto-Centerin verkkokauppaa ja suunnitellut Saiden visuaalista ilmettä.
”Meille lauantai on vilkas kauppapäivä, jolloin liikkeessä käy paljon asiakkaita ja myös perhettä ja sukua. Tämä on silloin varsinainen kohtauspaikka, missä käydään kovaa keskustelua. Välillä pitää ihan sanoa, että ’olkaa nyt hiljaa, täällä on asiakkaita’, nauraa Vahit.
MATTO-CENTER
Perustettu: 1972
Omistus: Vahit ja Tinet Wafin omistavat puolet yrityksen osakekannasta ja Tinetin veli Raif Nisametdin toisen puolen.
Liikevaihto: 0,7 miljoonaa euroa vuonna 2021
Toimitusjohtaja: Vahit Wafin
Työllistää: 2–4 työntekijää tarpeen mukaan
