Miljoona kiloa Oolannin omenoita

Asiakaspalaute lämmittää

Kun Carl Granlid perusti yrityksensä 80 vuotta sitten, oli hänellä puolentoista hehtaarin kokoinen omenaviljelmä. Tänä päivänä tilalla viljellään omenaa seitsemällätoista hehtaarilla, ja tarkoitus on kasvattaa alaa vielä kolmella lisähehtaarilla. 

Kaikkiaan tilalla kasvaa vajaa 60 000 omenapuuta. Uusia taimia istutetaan lähes joka vuosi, samalla kun vanhoja puita joudutaan poistamaan. Taimet tulevat pääosin Belgiasta. Viljelyssä on kymmenkunta päälajiketta.

Omien omenien lisäksi yritys ottaa vastaan, lajittelee ja pakkaa Vidar Häggblomin tilan omenia, joita myydään saman Granlids-tuotemerkin alla. Normaalivuosina yritys tuottaa markkinoille omenia lähes miljoona kiloa.

Tätä nykyä jo 80 prosenttia kotimaisista omenista tulee Ahvenanmaalta. Omenat ovat nousseet maakunnan maatalouden tärkeimmäksi tulonlähteeksi. Kotimaisten omenoiden saatavuus on muutenkin parantunut.

”Tilanne oli hyvin erilainen vielä 1990-luvun alussa. Siihen aikaan kotimaista omenaa ei ollut saatavilla kaupoissa juuri lainkaan”, muistelee Vesa. 

”Kävin niinä vuosina esittelemässä kaupoissa itse omenoitamme, jotka olivat erityisesti mummojen suosiossa. Omenat loppuivat kerta kaikkiaan käsistä ja niitä piti tilata lisää moneen kertaan. Se oli jonkunlainen käännekohta.”

Granlids-omenoita on myyty vuosikymmenten varrella suurten keskustukkuliikkeiden kautta, mutta siinä oli ongelmana epävarmuus, kun tilaussopimukset saatettiin perua yhtäkkiä ilman mitään selityksiä.

Nykyään Granlids-omenat kulkevat ruokakauppoihin Satotukun kautta, joka hoitaa sekä neuvottelut että omenoiden jakelun ympäri Suomen.

Vesaa lämmittää erityisesti asiakkailta saatu palaute, joka tulee heille kirjeiden, korttien ja sähköpostin muodossa. Asiakkaat arvostavat myös sitä, että pääsevät juttelemaan kasvokkain tuottajien kanssa. Heillä on paljon kysymyksiä.

”Voimme kertoa asiakkaille, että kotimaiset omenat voi syödä kuorineen päivineen. Käytämme viljelyssä pääasiassa vain luonnonmukaisia torjunta-aineita. Omenia ei myöskään vahata eikä niissä ole säilöntäaineita. Säilyvyyttä parantaa vähähappinen varastointi. Synteettisten säilytyskaasujen käyttö on Suomessa kielletty”, Vesa tiivistää.

Calle ja Ville uskovat yrityksen tulevaisuuteen, kuten heidän äitinsä isoisä aikoinaan. Seuraavaksi suunnitelmissa on investoida 3,3 miljoonaa euroa uuteen lajittelukeskukseen. Se tehostaisi työtä ja toisi lisätilaa toimintoihin.

Paluu takaisin tuntui hyvältä

Granlids Äppel on sananmukaisesti perheyritys, sillä vanhempien lisäksi siinä ovat mukana pojat Calle Koivisto, 34, ja Ville Koivisto, 32. Vuodesta 2021 vetovastuu yrityksestä on ollut heillä, kun tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. 

Calle työskenteli lukion jälkeen yhden vuoden ajan kotitilalla ja lähti sitten opiskelemaan Turkuun Åbo Akademin yhteydessä toimivaan Handelshögskolaniin.

”Jäin sille tielle melkein kymmeneksi vuodeksi. Opintojen loppuvaiheissa alkoi ajatus paluusta tänne tuntua hyvältä. Olen viettänyt täällä muutenkin kaikki kesät ja toisinaan myös syksyt”, toteaa yrityksen toimitusjohtajana toimiva Calle.

”Luulen, että me molemmat olimme miettineet jatkamista täällä. Ei olla koskaan oikein ajateltukaan mitään muuta, jatkaa Ville, joka kulki isoveljensä viitoittamaa polkua ja jatkoi koulun jälkeen samassa opinahjossa Turussa.

”Monet ystävämme ovat tehneet viime vuosina samoin ja muuttaneet opiskelujen jälkeen takaisin tänne kotiseuduilleen.”

Työnjako veljesten kesken on jakautunut luontevasti. Callen vastuulla ovat henkilökunta, tilan suunnitelmat tilauksineen ja istutuksineen ja Ville taas on vastannut laskuista ja kirjanpidosta. 

Äiti Maria osallistuu muun muassa omenoiden poimintaan ja lajitteluun. Ja vaikka isä Vesa on jo eläkkeellä, ei hänkään malta pysyä pois omenatarhoilta, vaan osallistuu esimerkiksi puiden leikkaamiseen, mikä vaatii taitoa ja kokemusta. 

”Pojat ovat olleet pienestä pitäen mukana tilan hommissa. Nyt meillä on jo seuraavakin sukupolvi täällä katselemassa”, Vesa kertoo. Ville löysi puolisonsa Felician Ahvenanmaalta, ja pariskunnalla on yksivuotias poika Björn.

Niin Vesa ja Maria, Marian vanhemmat Leif ja Brita Granlid sekä Calle ja Ville perheineen asuvat kaikki lähellä toisiaan. Yhteisöllisyys on muutenkin kunniassa Vargatanin kylässä ja koko Vårdön saaristokunnassa, jossa on lähemmäs viisisataa vakituista asukasta.

Perheen lisäksi tilalla työskentelee ympäri vuoden kaksi latvialaista työntekijää. Poiminta-aikana ulkopuolista työvoimaa tarvitaan enemmänkin. Tilalla on ollut latvialaisia työntekijöitä jo parinkymmenen vuoden ajan.