Uutishuone / Asiantuntija-artikkelit

Perheyritysryhmät hyötyvät omistajastrategiasta

Kirjoittanut Timo Pihkala Yrittäjyyden professori, LUT School of Engineering Science

Julkaistu 05.03.2019

Perheyritysryhmien tutkimus on etenemässä lyhyin ja vakain askelin. Yritysryhmiä on toki tutkittu jo pitkään mutta perheomisteisten yritysryhmien tarkastelu on ollut lähes olematonta. Tämä on tavallaan yllättävää, sillä käytännössä kaikki suuret perheyritykset ovat yritysryhmiä. Kansainvälinen perheyritystutkimus ei ole tarttunut teemaan – ilmeisesti johtuen siitä, että ilmiön tutkimus kvantitatiivisesti on erittäin hankalaa. Kun suurten aineistojen kerääminen ei onnistu, on kertyvän tiedon yleistettävyys vaatimatonta.

Yritysryhmän muodostuminen lienee monilta osin seurausta liiketoiminnan kasvusta, kansainvälistymisestä ja liiketoiminnan monipuolistumisesta eli diversifioitumisesta. Diversifioituminen on tapahtunut uusien liiketoimintojen luomisen, uusien yritysten perustamisen, yritysostojen, pilkkomisten ja yhteistyöjärjestelyjen kautta. Yritysryhmien moninaisuus tekee aineistonkeruun kohdistamisen vaikeaksi ja taloudellisten lukujen selvittely on monesti lähes mahdotonta. Perheomisteisten yritysryhmien tutkimus onkin valtaosin tapaustutkimuksen menetelmien varaan rakentuvaa ja edellyttää hyvin toimivaa yhteistyösuhdetta tutkijoiden ja yrittävien perheiden välillä.

Menetelmällisistä vaikeuksista huolimatta perheyritysryhmien tutkimuksessa on huomattu muun muassa seuraavat asiat:

·       Monessa yrittävässä perheessä ei ole herätty siihen, että liiketoiminta on jakautunut useisiin suuntiin. Tämän seurauksena toimintaa johdetaan niin kuin yksittäistä yritystä ja on vaarana, että liiketoiminnan täyttä potentiaalia ei saada käyttöön eikä omistaja-arvon kasvattaminen onnistu.

·       Monessa perheyritysryhmässä kokonaisuus on kehittynyt niin monimutkaiseksi, että omistajat eivät enää tiedä mitä omistavat. Yrityskokonaisuus on voinut syntyä portfolioyrittäjyydestä – yksittäisen yrittäjän aktiivisesta ja jatkuvasta uusien liiketoimintamahdollisuuksiin tarttumisesta. Yritysten määrää ja keskinäisiä suhteita onkin jouduttu monesti vähentämään sukupolvenvaihdoksen vuoksi. Näyttää siltä, että nämä tarpeesta nousevat yritysjärjestelyt ovat monesti nostaneet koko perheen omistajaosaamista. Omistajuus muuttuu passiivisesta hallinnasta aktiiviseksi omistajaosaamista vaativaksi toiminnaksi, jossa yritysten ostaminen, kehittäminen ja myyminen ovat keskeinen osa omistaja-arvon luontia.

·       Monessa perheyritysryhmässä omistamisen ja ohjauksen rakenteet näyttävät olevan sattumanvaraisesti kehittyneitä sen sijaan, että olisivat tarkoituksellisia työkaluja. Omistajatahdon toteutuminen ei kuitenkaan ole automaattista. Omistajastrategia, omistajaohjauksen työkalut ja virallisten ja epävirallisten vaikutusmekanismien hyödyntäminen vahvistavat omistajan tahdon toteutumista.

·       Monessa perheyritysryhmässä group-tason strategista johtamista ei ole järjestetty vaan omistajat luottavat, että yritysten hallitukset pystyvät kompensoimaan puuttuvan omistajatahdon. Yrityksen kehittäminen ja kasvattaminen ovat riippuvaisia omistajapoliittisista päätöksistä erityisesti silloin, kun toimenpiteet edellyttävät omistajien lisäpanostuksia ja kannanottoja kehittämisen suunnasta. Jotta tässä päätöksenteossa onnistuttaisiin, yrittävät perheet ja heidän omistamansa yritykset hyötyisivät omistajastrategiasta.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston yrittäjyyden tutkimusryhmä on erikoistunut omistajuuden ja yrittäjyyden suhteen tarkasteluun, erityisesti perheyrittäjyyden, portfolioyrittäjyyden sekä yritysryhmien tutkimukseen, ja toisaalta omistajaohjauksen ja governancen kysymyksiin.  

 

Asiasanat
Omistajuus Yrittäjyys

Lue myös nämä