Kestävällä kehityksellä on turhaa kiillottaa pintaa — yhä useammin vastuullisuus on menestyvän liiketoiminnan välttämätön ajuri
Yrityksen tehtävä on tuottaa osakkeenomistajilleen voittoa. Tämä Milton Friedmanin esittämä väite on ohjannut yritysjohtajien työtä ja päätöksentekoa jo puolen vuosisadan ajan. Toisin kuin pörssiyrityksissä, isossa osassa perheyrityksiä sitä on kuitenkin pidetty vain osatotuutena; etenkin sosiaalinen vastuu on usein painanut vaakakupissa paljon. Viime vuosina Friedmanin doktriini on joutunut kriittisen tarkastelun kohteeksi ja yhä useampi yritys, jopa pörssiyhtiö, on alkanut pohtia uudestaan omaa yhteiskunnallista rooliaan.
Kysymys kuuluu: Miten vastuullisuus nähdään sinun yrityksessäsi?
Matkalla töihin kuuntelin Leadcast-podcastia, jossa haastateltavana oli Björn Wahlroos. Keskustelussa sivuttiin yritysten yhteiskunnallista tehtävää. Vastatessaan kysymykseen, pitäisikö kapitalistinen järjestelmä rakentaa aiempaa kestävämmälle pohjalle, hän kiinnittyi Friedmanin ajatteluun todeten: ”Minun mielestäni vastuullisuutta on se, että yrityksiä hoidetaan liiketaloudellisesti niin hyvin kuin mahdollista, mikä tarkoittaa sinne sijoitetun pääoman maksimointia.”
Veikkaan, että kaikkien yrittäjien helppo yhtyä Wahlroosin näkemykseen siitä, että yritys voi toimia vastuullisesti ainoastaan silloin, kun se voi taloudellisesti hyvin. Samaan aikaan tuntuu kuitenkin luonnolliselta ja välttämättömältäkin nostaa taloudellisen vastuun rinnalle myös sosiaalinen ja ekologinen vastuu. Yhdessä nämä kolme yritysvastuun aluetta luovat erinomaisen alustan innovoinnille: uusien liiketoimintamallien, uusien bisnesprosessien sekä uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiselle.
Yritykset pyrkivät tunnistamaan ja tyydyttämään ihmisten tarpeita. Yksi ihmisen perustarpeista on elämän jatkuvuuden turvaaminen. Ymmärrys siitä, että toimintamme on liian usein ristiriidassa tämän perustarpeen täyttämisen kanssa, on vasta pikkuhiljaa toden teolla lyömässä läpi. Tämä koskee yleisellä tasolla niin yrityksiä kuin kuluttajiakin.
Tätä tosiasiaa vasten on mahdotonta kuvitella, etteikö tapamme kuluttaa muuttuisi pikkuhiljaa aiempaa kestävämmäksi. Tämä puolestaan edellyttää yrityksiltä uusia ratkaisuja, jotka vastaavat tähän muutokseen.
Yritysten johtoryhmien kannattaa mielestäni kysyä itseltään, missä ja kenen toimesta vastuullisuuskeskustelua yrityksessä käydään. Onko yritys vastuullisuuden johtamisen osalta vielä vaiheessa, jossa vastuullisuus nähdään hallinnollisena pakkona ja jonakin, joka tulee työntekijöille vastaan lähinnä vastuullisuusraportin sivuilta. Vai onko se strategiatyötä, tuotekehitystä, valmistusta, henkilöstöhallintoa ja hankintaa ohjaava ajuri, jonka avulla pyritään varmistamaan mahdollisimman kestävä tulevaisuus myös pitkällä aikavälillä?
Perheyritysten liiton Kestävän kehityksen työryhmän puheenjohtajana tarkastelen vastuullisuutta ennen kaikkea innovoinnin ajurina ja kilpailukyvyn varmistajana. Kirittäjänä ja sparraajana.
Kollegani Sonja Lahtinen vertaa mehiläisiä ja yrityksiä toisiinsa: siinä missä mehiläiset varmistavat pölyttäjinä ekosysteemin hyvinvoinnin, yritykset varmistavat innovoidessaan yhteiskunnan hyvinvoinnin. Ilman yrityksiä ja niiden tekemiä innovaatioita kestävämpi tulevaisuus ei olisi ylipäätään mahdollinen.
Halu kantaa taloudellisen vastuun lisäksi sosiaalista ja ekologista vastuuta sekä halu innovoida on monen perheyrityksen perimässä. Siksi voisin kuvitella tämän mehiläis-analogian inspiroivan itseni lisäksi myös monia muita.
Ia Adlercreutz
Toimitusjohtaja ja partneri, Co-Founders Oy
Hallituksen jäsen, Turvanasta Oy, Harvia Oyj
Perheyritysten liiton Kestävän kehityksen työryhmän pj.
Jos haluat ajankohtaista tietoa kestävästä kehityksestä ja vakuuttavista teoista vastuullisuuden eteen, tilaa Kestävän kehityksen uutiskirjeemme, joka ilmestyy kerran kuukaudessa.
Vastuullisuus
